Lapin vaellus – Aloittelija valmistautuu

Nyt jos koskaan olen innoissani, sillä pääsen vihdoinkin vaellukselle Lappiin! Olen haaveillut tästä jo vuosia, mutta joko ei ole ollut seuraa, aikaa tai rahaa (tai mitään näistä) ja asia on aina jäänyt. Isoin haaste lienee ollut kaikkien mahdollisten varusteiden puuttuminen, enhän ole omistanut edes kelvollista makuupussia, saatika telttaa, retkikeitintä, makuualustaa… Lista on loputon.

Kokemuksia vaeltamisesta ja luonnossa yöpymisestä meillä on sen verran, että itse olen tietysti armeijassa saanut tätä Suomi-survivalismia harrastaa ja olen lisäksi käynyt noin kuusi vuotta sitten pienellä metsäretkellä Ilomantsissa. Henna puolestaan on kymmenisen vuotta sitten käynyt Hetta-Pallas -reitin vaeltamassa.

Alun perin suunnittelimme muutaman päivän vaellusta Karhunkierroksella. Lueskelin paljon blogeja ja keskustelupalstoja ja aloin epäilemään, onko Karhunkierros jopa vähän liian täynnä ihmisiä omaan makuuni. Onhan se kuitenkin Suomen suosituin vaellusreitti ja kohtuullisen matkan päässä Etelä-Suomesta verrattuna Lapin erämaihin. Olemme lähdössä vielä sesonkiaikaan heinä-elokuun vaihteessa. Otin yhteyttä muutamiin tuttuihin, jotka ovat intohimoisia alan harrastaija ja kyselin heiltä, mitä muita aloittelijalle sopivia vaihtoehtoja on.

Vaihdoimme lopulta kohteen suositusten perusteella Lemmenjoen kansallispuistoon, joka vaikutti juuri sopivalta meille. Merkittyjä reittejä on noin 60 kilometriä, mikä riittää hyvin neljäksi päiväksi. Houkutus olisi kyllä suuri lähteä erämaahan pois merkityiltä reiteiltä, mutta ehkä on hyvä ottaa näin aloittelijana ensin perusasiat haltuun ja miettiä vaikka seuraavilla kerroilla ”off the beaten path” -vaelluksia.

Lisäys muutamaa vuotta myöhemmin: Merkittyjä polkuja pitkin kulkeminen oli ehdottomasti hyvä veto aloittelijalle. Myöhemmillä vaelluksilla olemme päässeet myös polkujen ulkopuolelle, joka vaatii sitten jo ihan kunnollisia suunnistustaitoja, joita ei tässä vaiheessa vielä ollut. Poluillakin sai jalat väsytettyä ja maisemat olivat ihan yhtä kauniita.

Näyttökuva 2018-7-1 kello 19.32.51.png

Alustava suunnitelma on kävellä merkittyjä reittejä seuraavasti:

Päivä 1
Saapuminen Njurkulahteen illansuussa. Kevyt 5 km iltakävely Sotkajärven laavulle, jossa majoitutaan (telttoihin).

Päivä 2
Sotkajärvi – Ravadasjärvi, n. 12 km + 6 km ilman rinkkoja
Aamulla nousu Joenkieliselle ilman rinkkoja, jonka jälkeen reput selkään ja kävely Ravadasjärvelle. Majoitus autiotuvan läheisyydessä teltoissa.

Päivä 3
Ravadasjärvi – Mattit Ravadas, n. 17 km
Pisin päivämatka. Kierretään rengasreittiä myötäpäivään. Majoitus tulipaikan lähellä teltoissa.

Päivä 4
Mattit Ravadas – Härkäjärvi, n. 13-14 km
Majoitus tuvan lähellä teltoissa.

Päivä 5
Härkäjärvi – Njurkulahti, n. 10 km
Majoitus Ahkun Tuvan saunallisessa kelohonkamökissä. Illalla hyvät ruoat ja saunat päälle.

Päivä 6
Kotimatkalle


VARUSTEET (suluissa perässä kommentteja ja päivityksiä muutamaa vaellusta viisaampana)

Kun päätös lähdöstä oli tehty, lähdimme hankkimaan tarvittavia varusteita, joilla pärjää metsässä hetken aikaa. Internet osasi auttaa aika hyvin siinä, mitä kaikkea pitää ja kannattaa ottaa mukaan. Hintavertailua oli aika hyvä tehdä, sillä esimerkiksi teltan ja rinkan hintahaarukka eri liikkeissä saattoi olla jopa yli 100 euroa.

IMG_20180701_164033
Ensimmäinen kauppareissu takana. Halvimman hinnan perässä juoksija löysi itsensä tänään niin Partioaitasta, Scandinavian Outdoorista, kuin XXL:stä.

Kengät, eli se vaeltajan tärkein väline löytyvät onneksi jo valmiiksi. Merrellin lenkkari-malliset Gore-Tex retkikengät ovat varmasti sopivat. Ne on jo kivasti mukautuneet omaan jalkaan ja lukuisilla rapaisilla koiralenkeillä erittäin hyväksi havaitut. Lisäksi tuollaisissa lenkkarimallin kengissä etuna on niiden kevyempi paino korkeavartisiin kenkiin verrattuna. Toki pitää katsoa hieman tarkemmin, ettei hyppää suoraan suohon tai niihin syvinpiin lätäköihin.

(Myöhemmillä vaelluksilla kengät on päivitetty korkeavartisiin, kunnollisiin vaelluskenkiin, jotka ovat olleet todella tarpeelliset. Lemmenjoen hyvillä poluilla pärjäsi kuitenkin hyvin varrettomissa kengissä ja nuo Merrellit ovat edelleen päivittäin käytössä koiraa ulkoiluttaessa)

Rinkka löytyi jo ennestään, mutta se (Haglöfs Nejd 80) on hankittu ensisijaisesti ulkomaan reppureissuja varten, eikä kokonsa puolesta ollut se paras mahdollinen lyhemmälle vaellukselle. Pitkän nettisurffailun päätteeksi valitsin Savotta Jääkäri L -rinkan itselleni (40-60 litraa). Taidan laittaa Haglöfsin tämän myötä myyntiin, sillä Jääkäri vaikuttaa suomalaisen metsän lisäksi oikein sopivalta myös Aasian reppureissuille!

(Savotan rinkka oli hyvä, mutta ei lopulta istunut omaan selkään ja tuntui todella raskaalta kantaa. Vaihdoin myöhemmin Fjällrävenin 75 litraiseen Kajkaan, joka on lähes neljällä kilollaan todella painava, mutta sopii omalle selälle paljon paremmin. Painostaan huolimatta se tuntuu 20 kilon täytteellä kevyemmältä, kuin Savotta 15 kilolla. Rinkkaa kannattaa testata kaupassa kunnon painojen kanssa).

Teltta olikin vaikeampi valita. Lueskelin paljon arvosteluja kahden hengen teltoista ja katselin lukuisia videoita eri teltoista. Kupoli- vai tunneliteltta? Mikä on optimaalinen koko kahdelle hengelle? Lopulta valintani oli erittäin hyviä arvosteluja saanut ja juuri vuodelle 2018 päivitetty MSR Elixir 2 (v2). Painoa on 2,77 kiloa, joka menee vielä sinne kevyempien puolelle tämän hintaluokan teltoissa. Tässä teltassa houkutteli sen kaksi ovea (molemmille nukkujille omansa) ja niiden myötä kaksi absidia, joihin saa runsaasti tavaraa sateelta suojaan.

(Teltta on päivitetty sittemmin Fjällrävenin Abisko Shape 3 -maliin. Kolmen hengen teltta on kahdelle mukavampi ja tilavampi, mutta hyvin me pärjäsimme MSR:n teltalla. Voin edelleen lämpimästi suositella sitä!)

Makuupussit löysimme Partioaitasta, jossa kolmen vuodenajan Frilufts Stivva -pussit olivat alennuksessa. Pusseja löytyy kolmessa koossa (M, L ja XL). Ensitesti olkkarin lattialla vaikutti hyvältä (tuli kuuma), mutta kerrotaan näistä ja muistakin kokemuksia ja arvioita sitten kun on kokeiltu välineitä tositoimissa.

(Makuupussit ovat edelleen käytössä ja toimivat hyvin. Ostin välissä yhden Marmotin pussin, mutta kun lämpötila on reilusti plussan puolella, on Friluftsin pussi edelleen ykkösvalintani).

IMG_20180701_164227
Henna tässä koeajaa Frilufts Stivva M -makuupussiaan.

Makuualustat. No näiden kanssa ei lähdetty isosti hifistelemään. Vaikka kauppojen hyllyt ovat pullollaan ilmatäytteisiä luxuspatjoja, otimme ne perus alustat. Tosin hieman jykevämmät, talvikäyttöönkin hyvin sopivat 1,4 senttiä paksut Bergans Extreme (XXL:stä).

(Tässä teimme ison virheen. Suosittelen ihan ehdottomasti ostamaan ilmatäytteisen alustan tuollaisen solumuovialustan sijaan. Vaelluksella hyvät unet ovat ensiarvoisen tärkeitä ja ilmatäytteisellä alustalla yksinkertaisesti nukkuu paremmin. Toki joku voi olla tästä eri mieltä, mutta uskon, että valtaosa suosii nykyään kunnollisia alustoja. Meillä on molemmilla nyt käytössä Expedin Synmat 7,5 alustat ja nukumme erinomaisen hyvin).

Retkikeitin se vasta vaikea olikin valita. Olin alun perin täysin vakuuttunut, että ostan BioLite Campstove 2 -keittimen. Tämä siksi, että kyseisessä risukeittimessä on kyljessä lämmöstä sähköä tuottava energialaitos USB-liittimellä. Saisin siis ladattua puhelinta ruokaa laittaessa! Mutta… Koska tuo keitin on melko hintava (149 eur), lueskelin siitä paljon arvioita ja käyttäjien kokemuksia, joissa kaikissa toistui sama asia: keitin ei tuota sähköä niin paljon, että sillä voisi korvata varavirtalähteen. Sähköä tulee sen verran, että sillä saa puhelimen pidettyä hengissä, mutta en itse pärjää 10-20 prosentilla akkua kokonaista päivää (tämän verran käyttäjät saivat keskimäärin puhelintaan ladattua max. parissa tunnissa). Puhelimessani on aktiivisessa käytössä olevan kameran lisäksi maastokartta-sovellus, joten puhelinta tulee varmasti käytettyä aika paljonkin vaeltaessa.

Niinpä päädyimme ostamaan vanhan kunnon ruotsalaisen Trangian. Painonsa puolesta pienemmät 27-sarjan tuotteet olisivat houkutelleet, mutta niissä kattiloissa ei olisi kyllä kahden ihmisen ruokaa keitetty samaan aikaan. Siispä ostoskoriin päätyi Trangia 25-6 UL -keitin, johon sisältyy keittimen ja polttimen lisäksi paistinpannu, kaksi kattilaa ja tee/kahvikannu. Takuuvarmasti toimiva peli, painoltaan 1085 grammaa.

(Trangia edelleen kovassa käytössä. Ostimme vielä tavallisen polttimen rinnalle kaasupolttimen, joka toimii hienosti).

Puhelimen varavirtalähde meni siis erikseen hankintaan. Varmuuden vuoksi vähän tehokkaampi 20 000 mAh ”tiiliskivi”, jolla latailee puhelimen 7-8 kertaa tyhjästä täyteen.

(Varavirtalähteiden rinnalle on hankittu myös aurinkokennolaturi, joka hyvällä säällä lataa puhelimen täyteen parissa tunnissa ja toimii myös polttoaineena virtapankeille. Hyvä ostos!)

Ruokailuvälineet tarttuivat haaviin Partioaitasta. Light my Fire -merkin MealKit 2.0 oli edullinen paketti, joka pitää sisällään niin lautasen, kuin mukin, lusikkahaarukan, pienen leikkuulaudan/ritilän ja pari pienempää kannellista rasiaa. Koko setti painaa 384 grammaa ja menee pieneen tilaan.

(Nämä toimivat hyvin ja ovat edelleen kaapissa. Hifistelyn nimissä olemme kuitenkin hankkineet kotimaiset Kupilkan kuksat, lautaset ja aterimet. Koska why not!)

Tarppi oli ehkä sellainen ostos, jota ei nyt olisi ihan välttämättä tarvinut. Kyseessä on 3×4 metrinen vedenpitävä kangas, jossa on paljon ripustuspisteitä. Sen saa viritettyä lukuisiin eri asentoihin sateen- ja tuulensuojaksi. Ajattelin että sateen sattuessa siitä saa tehtyä teltan jatkeeksi mukavan suojaisan paikan ruoanlaittoa varten. Katsotaan, tuleeko tälle käyttöä!

(Tätä on käytetty kolmella vaelluksella kerran. Toistaiseksi siis aikalailla tarpeeton hankinta).

tarppi1
Yksi esimerkki tarpin käytöstä

Juomarakko saattoi olla toinen ei ihan niin välttämätön hankinta. Mutta kun rinkassa paikka sellaiselle on (ja letkulle läpimenot), niin helpointahan se on kantaa juomavetensä sellaisessa, kuin pulloissa! Juomarakko on siis isohko pussi (tavallisesti 2-3 litrainen), jonka voi ripustaa rinkkaan/reppuun sille varatulle paikalle. Pussista tulee letku repun läpi sen olkaimelle ja näin juominen helpottuu huomattavasti, kun ei tarvitse kaivella joka kerta pulloa repusta tai sen sivutaskuista.

(Juomarakko on myyty, sitä en käyttänyt kertaakaan. Vesi kulkee mukana pulloissa näppärämmin).

Edellä mainittujen lisäksi pakkauslistalla on tietysti kuorivaatteet, villasukat, hanskat ja pipo, ensiapupaketti, puukko, leiritossut, hyttyssuojat, tulentekovälineet, taskulamppu ja ja ja… Oma tavoitteeni on, että rinkan paino jäisi reilusti alle 20 kilon. Katsotaan miten käy. Nyt listalla olevien varusteiden yhteenlaskettu paino on aika tarkalleen 10 kiloa (rinkka mukaanlukien). Siihen päälle tietysti vielä vaatetta, ruokaa ja sitä vettä (jota ei toki tarvitse suuria määriä kantaa, kun joen vartta paljon kävellään). Katsotaan, minkä painoisella kantamuksella lopulta reissuun lähdetään!

(Rinkan lopullinen paino oli erittäin hyvä, alle 15 kiloa. Sittemmin roinaa on tullut mukaan lisää ja rinkan paino kasvanut, mutta nyt sitä on kevyempi kantaa, kun rinkka on omalle selälle sopivampi. Nykyisen pakkauslistani löydät täältä).

Positiivinen jännitys vatsan pohjalla odottelemme tätä reissua, jonne on hieman alle kuukausi aikaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s