Helmi-maaliskuu 2020. Viikon Thaimaassa oleilun jälkeen oli aika vaihtaa maisemaa ja suunnata kohti Balin Ubudia. Matkapäivä alkoi aamulla viiden aikaan, kun hotellin työntekijät kuskasivat meidät pienellä speed boatilla pilkkopimeässä Koh Mookin saarelta mantereelle, jossa meitä odotti tilaamamme autokyyti Krabin lentokentälle. Kuljetukset järjestyivät näppärästi hotellin kautta, joskin alun perin maksamamme pitkähäntävenekyyti vaihtuikin hieman kalliimpaan veneeseen. Kuulemma liian vaarallista niin pienellä veneellä lähteä pimeässä kohti mannerta. Ehkä hyvä näin, vaikka joutuikin laittamaan vähän kättä taskuun.
Krabilta lensimme Singaporeen ja sieltä edelleen Balille Denpasarin kentälle. Kentällä odotti villamme kuljettaja Putu, joka kuskasi meidät perille Ubudiin. Perillä meitä odotti oikein viihtyisä yksityinen villa riisipellon laidalta. Ubudissa majoitus on kohtuuhintaista ja vaikka tämä oli fasiliteeteiltaan selkeä upgrade Koh Mookin hotelliin, oli hinta vain murto-osan siitä.
Saapuessamme oli jo pilkkopimeää, emmekä nähneet villan edessä avautuvaa riisipeltomaisemaa, mutta kuulimme sen kyllä. Pellon tuhannet sirkat, liskot ja sammakot pitivät melkoista konserttia!
Balillakin turvauduimme skootteriin päästäksemme kulkemaan minne ja milloin halusimme, sillä villaltamme oli matkaa kekustaan vajaat neljä kilometriä. Täytyy sanoa, että liikenne täällä oli melkoista showta. Jos ei ole aivan pakko, niin en suosittele ottamaan omaa menopeliä alle, vaan turvatumaan takseihin. Balilla on Thaimaan tapaan vasemmanpuoleinen liikenne ja liikennesäännöt ovat iso vitsi (jos sellaisia on edes olemassa). Kanssakulkijoita on teillä pilvin pimein, etkä voi koskaan tietää, miltä puolelta sinut ohitetaan ja mitä sieltä tulee. Kokenut kuljettaja kyllä pärjää, vaikka yllätyksiä voi aina tulla eteen. Onnettomuuden sattuessa on hyvä tiedostaa, että turisti on aina syyllinen ja maksaa laskun, riippumatta oikeasta syyllisestä. Yksi tällainen ikävä tilanne jouduttiin todistamaan vierestä, kun olimme Ubudin keskustassa kävelyllä. Paikallinen pariskunta lähti ajamaan skootterilla yksisuuntaista katua väärään suuntaan (mikä on melko normaalia) ja kovaa vauhtia katua oikeaan suuntaan ilman kypärää ajanut turisti rysäytti suoraan heidän päälle. Kaikkia sattui ja menopelit menivät käyttökelvottomaan kuntoon. Onneksi kaikki selvisivät ruhjeilla ja turisti isolla laskulla. Toinen skootterionnettomuus nähtiin, kun paikallinen nainen ajoi yhteen koiran kanssa, joita Balilla kulkee vapaana katujen varsilla todella paljon. Nainen kaatui ja koira jäi kitumaan pahasti tielle, ennen kuin nilkutti rikkoutuneilla raajoillaan ulvoen jonnekin puskaan. Toivottavasti joku otti siltä nopeasti hengen pois, eikä kärsimystä jatkunut pitkään.
Pahoittelen ikävien asioiden esille tuomista matkablogissa, mutta nämä ovat sellaisia asioita, joihin on syytä kiinnittää matkustaessaan huomiota.
Palataan siis takaisin kivoihin juttuihin.
Ensimmäisenä aamuna herätessämme näimme vasta kunnolla, minkälaiseen paikkaan sitä ollaan tultu ja kyllä, olimme tyytyväisiä!
Villalla oli henkilökuntaa kahden herrasmiehen verran. Yksi Putu hoiti kuljettamiset ja skootterin vuokraukset ja toinen Putu teki aamiaiset ja siivosi talon. Putu ja Putu, veikeitä kavereita! Griya Private Villa löytyy esimerkiksi Booking.comista ja se on vuokrattavissa kahdelle (pelkkä alakerta) tai isommalle porukalle (ala- ja yläkerta).
Balilla meillä ei neljän päivän visiitille ollut sen isompaa agendaa, kuin yksi päiväretki oman kuljettajan kanssa. Muutoin vietimme paljon aikaa sekä villalla, että Ubudin vilkkaassa keskustassa. Visiittimme aikaan Balilla oli sadekausi ja low season menossa, eli vettä tippui välillä niskaan ja turisteja oli vähemmän. Tosin täytyy sanoa, että en haluaisi mennä Ubudiin high seasonin aikaan, sillä nytkin porukkaa oli ihan riittävästi. Kuski-Putu kertoi, että melko kompaktin kokoisen keskustan läpi ajamiseen saattaa vilkkaina aikoina kulua yli tunti. Puhutaan siis noin kilometrin matkasta. Keskusta on todella viihtyisä ja kauppoja, ravintoloita, kahviloita, joogastudioita ja baareja löytyy pilvin pimein. Myös Ubudin markkinoilla kannattaa käydä kiertämässä. Jos röyhkeät apinat kiinnostaa, niin tervemenoa selviytymisretkelle Ubud Monkey Forestiin. Me emme käyneet (syitä voit lueskella sadoista blogeista).
Päiväretkemme oli reilu 10 tuntinen seikkailu Balin keski- ja pohjoisosiin. Kuskiksi otimme jo ennestään hyväksi todetun Ariawanin (Ubud Driver), jonka retket ovat sieltä kalliimmasta päästä, mutta laatu on varmuudella huippuluokkaa.
Auto kurvasi aluksi Ulun Danu Beratan -temppelille, joka on tuttu näky mm. paikallisesta setelistä.
Temppeliltä jatkoimme vuoristossa ylöspäin kahden järven väliselle näköalapaikalle.
Järvien jälkeen jalkauduimme hetkeksi viidakkoon ja kävimme katsomassa varsin vaikuttavaa vesiputousta ja söimme lounaan läheisessä ravintolassa.
Siitä jatkoimme edelleen kylpylään, jonka vesi tulee suoraan kuumasta lähteestä. Viivyimme täällä reippaan tunnin uiskennellen.
Lopuksi ohjelmassa oli vielä pohjoisen kaupungin Lovinan rannalla kävelyä, joskin tämä osuus olisi voitu jättää väliin. Ranta ei ollut millään tavalla kaunis, varsinkaan näin low seasonin aikaan.
Lovinasta ajelimme pitkältä tuntuvan matkan takaisin villalle, jossa nautimme ties monennenko kerran omasta uima-altaasta.
Viimeinen ilta Balilla sattui olemaan syntymäpäiväni ja sen kunniaksi kävimme illallisen jälkeen katsomassa balilaisen tanssiesityksen. Tanssista en juuri mitään ymmärrä, mutta musiikki-ihmisenä oli vaikuttavaa seurata valtavan soittajalauman toimintaa! Kaverit eivät suinkaan soittaneet mitään kitaroita, rumpuja tai bassoja, vaan perinteisiä balilaisia soittimia, joiden nimistä minulla ei ole harmainta aavistusta. Hieno päätös Balin pysähdykselle! Näitä tanssiesityksiä järjestetään monessa paikassa Ubudissa iltaisin ja uskon, että ne kaikki ovat varsin laadukkaita, joten sinne vaan!
Yleisfiilis Ubudista on edelleen todella hyvä. Liikenteestä huolimatta paikka tuntuu turvalliselta ja katsottavaa riittää joka suunnassa, oli siellä sademetsää, ravintoloita tai paikallisten koteja. Valuutan (Indonesian rupia) kanssa meillä oli hieman totuttelua, kun yhtäkkiä taskussa onkin kymppien tai satasten sijaan satojatuhansia tai miljoonia, mutta kaikkeen tottuu – myös miljonäärinä olemiseen!
Nokka kohti viimeistä etappia, Singaporea
Balin jälkeen meillä oli edessä vielä muutama yö Singaporessa. Olen jo aiemmin todennut, että Singapore on jotenkin absurdi paikka. Todella nykyaikainen ja super-siisti kaupunki keskellä sitä tavanomaisempaa, ei niin siistiä Kaakkois-Aasiaa. Kuin tulisi eri planeetalle. Yhtäkkiä laulusta pitääkin kaivaa ne siistimmät vaatteet ja kengät ja rahaakin on oltava taskussa enemmän, kuin Thaimaassa tai Balilla.
Majoituimme erittäin viihtyisässä Indigo -hotellissa Katongin kaupunginosassa, joka on sopivasti lentokentän ja keskustan välissä. Keskustaan on siis tehtävä matkaa hieman, mutta julkinen liikenne Singaporessa on erittäin sujuvaa, joten tästä ei aiheutunut minkäänlaista päänvaivaa. Keskustan hotellien hintataso oli sen verran huima, että päätimme ottaa hieman edullisemman, mutta erittäin laadukkaan majoituksen hieman ulkopuolelta, eikä tätä tarvinut katua.
Huoneemme oli toiseksi ylimmässä kerroksessa ja sen yläpuolella oli mukava rooftop allas, jossa oli mukava käydä viilentymässä kuuman päivän päätteeksi.
Katongin kaupungiosa trendaa tällä hetkellä aika kovasti ja hotellin välittömässä läheisyydessä on runsaasti ravintoloita ja baareja. Melkein vierestä löytyy mm. telkkaristakin tuttu 328 Katong Laksa -niminen paikka, joka ei ulkonäöllään huimaa, mutta monet julkimot käyvät täällä maistelemassa kaupungin parhaita laksoja. Melko tulista, mutta hyvää!
Singaporessa aikamme kului luonnollisesti kaupungilla kuljeskellessa. Ehdimme kierrellä niin Little Indiassa, Chinatownissa, Clarke Quayssa, Kampong Glamissa (Arabikorttelit), Tiong Bahrussa, ArtScience -museossa, kuin Singaporen eläintarhassakin. Marina Bay Sands -hotellin kattobaari jäi tälläkin kertaa testaamatta, mutta ehkä joskus sitten. Sen verran kävimme alueella, että kävimme Gardens by the Bayssa katsomassa illan valoshown, joka oli vallan vaikuttava.
Singaporen kaupunginosista pidimme erityisesti Kampong Glamista, kun taas Tiong Bahrun ”hipsterialue” jäi aika pliisuksi. Odotukset olivat ehkä liian korkealla, kun siellä lopulta kahviloita olikin vain pari kolme ja niitä paljon kehuttuja pikkupuotejakin aika vaatimaton määrä.
Ruokailut hoidimme pääasiassa edullisemmissa food courteissa, joita löytyy niin kauppakeskuksista, kuin sieltä täältä pitkin kaupunkia. Näissä ruoka on megahalpaa, tarjontaa on valtavasti ja ruoka on sitä aitoa paikallista. Etenkin syrjäisemmissä food courteissa ei juuri turisteihin törmää, mutta paikalliset suosivat näitä paikkoja, enkä ihmettele. Kalliimpia ja hienompia ravintoloitakin kaupungista löytyy vaikka millä mitalla, mutta olimme polttaneet matkakassaa jo niin tehokkaasti ja ehtineet tottumaan Thaimaan ja Balin edulliseen hintatasoon, ettemme halunneet enää maksaa illallisesta satasia.
Singapore oli häämatkamme viimeinen pysähdyspaikka ja täältä lensimme Finskin siivillä takaisin Helsinkiin.
REISSUVIHKO 