Slovenia, olet upea!

Slovenia on Euroopan paras matkailumaa. Näin menin lausumaan viimeisellä illallisellamme Ljubljanassa ja seison sanojeni takana edelleen. Tämä kirjoitus pitää sisällään kokemuksia ja yleiskuvauksen viikostamme. Tarkempiin juttuihin muutamista kohteista pääset niihin viittaavista linkeistä.

Häiden jälkeen halusimme karata hetkeksi jonnekin. Kutsumme tätä häämatkaksi #1, sillä teemme sen virallisen häämatkan vasta talvella jonnekin kauemmaksi. Perinteisestä häämatkasta tämä Slovenian lomamme poikkeaa myös sikäli, ettemme missään nimessä lukkiudu viiden tähden resortin sviittiin, vaan olemme käytännössä koko loman aktiivisesti liikkeellä.

Saavumme Ljubljanaan kuuden aikaan illalla, pari tuntia ennen auringonlaskua. Ihailen jo lentokentällä kauniita maisemia, jotka täyttyvät laskevan auringon oranssiksi maalaamilla vuorilla.

Otamme vuokra-auton kentältä alle ja syötämme navigaattoriin ensimmäisen majapaikkamme osoitteen. Suuntaamme kohti Triglavin kansallispuistoa, jossa majoitumme Kobaridin lähellä hyvin pienessä Kosečin kylässä. Google Maps opastaa meidät varmasti perille, vaikka koko matkaa ei siltä tuntunutkaan kun ajelimme pilkkopimeässä pienen pieniä kiemurtelevia metsäteitä.

Majapaikaksi olemme varannet pienen B&B majatalon, Turisticna Kmetija Kranjin, joka oli oikein hyvä valinta. Aamiaiset ja illalliset olivat herkullisia ja valmistettu lähes kokonaan majapaikan oman puutarhan antimista. Henna rakastui heidän valmistamaan persikkahilloon, jota lähti mukaamme myös Suomeen.

Kosečista teimme pari päiväretkeä Triglavin kansallispuistoon:

Triglavin kansallispuiston ympäriajo ja päivävaellus Soča-joen laaksossa.

Myös naapurikylämme Dreznica oli todella kaunis ja kylissä kulkee muutamia vaellusreittejä, joille emme valitettavasti ehtineet muutoin kuin yhden pienen aamukävelyn verran.

Triglavin kansallispuisto teki meihin suuren vaikutuksen. Maisemat ovat upeat. Siinä taas oppii oman paikkansa maailmassa, kun katselee ympärillä kohoavia valtavia vuoria ja kauniita laaksoja niiden välissä. Autoilusta nauttiville tiet tarjosivat sopivasti viihdettä ja haastetta. Nopeusrajoitukset ovat osittain aika poskettomia, kun pienillä mutkaisilla teillä sai paahtaa yhdeksääkymppiä. Ei ihme, että Sloveniassa tapahtuu aika paljon liikenneonnettomuuksia. Mutta kun ajaa hitaammin, niin keskinkertainenkin kuski pärjää täällä hyvin. Tiet olivat erittäin hyvässä kunnossa, suurelta osin paremmassa kuin meillä Suomessa.

Söimme illallisen majapaikassamme sekä läheisessä Kamp Lazar -leirintäalueen ravintolassa. Molemmissa saimme oikein maukasta ruokaa. Herkkusuille voinee suositella Kobaridista löytyvää Hisa Franko -ravintolaa, joka löytyy tätä juttua kirjoittaessa sijalta 48 maailman 50 parhaan ravintolan listalta. Menu maksaa 150 € per syöjä, mikä on erittäin kohtuuhintainen tämän tason paikaksi.

Kosečista suuntasimme kolmen yön jälkeen seuraavaan kohteeseen, Brdan viinialueelle. Koska matka oli melko lyhyt, teimme kiertoreitin Itävallan ja Italian kautta. Itävallassa pysähdyimme Villachin kaupunkiin hetkeksi. Kaduilla oli kovin hiljaista ja liikkeet suljettu, mikä selittyi juhlapyhällä.

Villachista jatkoimme edelleen Italiaan Udinen kaupunkiin, jossa halusimme syödä kunnolliset italialaiset pastat, mutta suunnitelmiin tuli muutos kun sama juhlapyhä oli laittanut koko kaupungin käytännössä kiinni. Kuljimme hetken autiossa vanhassa kaupungissa ja löysimme yhden auki olevan ravintolan, jossa saimme perus salaatit ja vähän leipää syödäksemme.

Pienen pettymyksen siivittäminä ajoimme kohteeseemme, Medanan kylään Brdassa. Kylä on aivan Italian rajalla ja rakastuimme paikkaan välittömästi. Brdan aluetta kutsutaan köyhän miehen Toscanaksi, mutta minusta tämä oli jopa Toscanaa parempi! Jos postikorttimaisemat ja hyvä viinni kiinnostaa, niin lukaise ehdottomasti tämä kirjoitus.

Brdasta teimme pari päiväretkeä. Ensimmäinen näistä tehtiin Italian puolelle Triesten kaupunkiin. Edellisillan kyläjuhlat runsaine viineineen veivät terävimmän kärjen näiltä turisteilta ja vietimmekin Triestessä vain muutaman tunnin kävellen keskustassa ja istuen ravintolassa. Vallan kaunis oli kyllä tämäkin paikka!

Toisen päivän retkikohteena oli Škocjanin luolat ja Piranin rantakaupunki. Saavuimme luolille puolen päivän aikaan, mikä oli selkeästi virhe. Lippuluukulle oli 40 minuutin jono ja parkkipaikat täynnä. Meille kerrottiin, että päivän viimeiset kierrokset ovat hiljaisempia, joten päätimme kääntyä ja palata myöhemmin.

Auton nokka siis kohti pientä Piranin kaupunkia, joka sijaitsee meren rannalla aivan Kroatian rajalla. Piranissa auto on syytä laittaa parkkiin ja tutustua vanhaan kaupunkiin kävellen, mutta parkkiruudun löytäminen osoittautui hankalaksi tähän aikaan. Pari parkkihallia ohitettuamme löysimme yhden, joka oli kyllä täynnä, mutta ketään ei jonottanut sisälle. Niinpä ajoimme puomille ja odotimme vartin verran vapautuvaa paikkaa, jonka lopulta saimme.

Piran on oikein sympaattinen, pieni rantakaupunki. Ajoittain se muistuttaa hieman Dubrovnikia pienoiskoossa punaisine kattoineen ja kapeine kujineen. Vanha kaupunki on kävelty hyvin nopeasti ympäri. Söimme vielä lounaan ja kapusimme ylämäkeen takaisin autollemme ja kohti Škocjanin luolia.

Nyt luolilla oli rauhallisempaa ja pääsimme päivän toiseksi viimeiselle kierrokselle mukaan. Slovenian suurin ja suosituin luola on Postojna, joka on ilmeisesti kovinkin täynnä näin sesongin aikaan, siksi tulimme tänne toiseksi suurimmalle ja sekin oli kyllä vaikuttava! Kuvia ei saanut sisällä ottaa, joten ne puuttuvat tästä. Mene omin silmin katsomaan, et taatusti pety!

Luoliin pääsee ainoastaan oppaan kanssa ja suuri turistilauma jaetaan noin 30 hengen pienempiin ryhmiin ennen luolaan menoa. Opastusta saa Slovenian kielen lisäksi ainakin englanniksi ja italiaksi. Kierrokselle on syytä varustautua pitkähihaisella (luolissa lämpötila on noin 12 astetta) ja kunnollisilla kengillä, sillä polku on ajoittain jyrkkä ja aina kostea. Lisäksi portaita on satoja. Kierros kestää noin pari tuntia ja luolissa kuljetaan reilu kahden kilometrin matka. Ahtaista paikoista kärsiville (kuten minulle) kaikin puolin ok kokemus, sillä luolat ovat niin suuria, ettei paniikkia pääse tulemaan. Pahin oli kapeahko sisäänmenokäytävä hämähäkkeineen, mutta se on nopeasti selätetty.

Luolissa on satojatuhansia vuosia vanhoja tippukivimuodostelmia ja niiden läpi virtaa Reka -joki. Suurimman luolan koko oli henkeäsalpaava. Valtava halli, jonka jyrkkää reunaa kulkee valaistu polku syvemmälle pimeyteen. Satumainen fiilis. Vaikka olinkin lukenut luolan vaikuttavuudesta ja nähnyt kuvia, ei sitä oikein tajunnut ennen kuin oli paikan päällä. Ei sitä joka päivä astele 140 metriä korkeaan luolaan, jonka pohjalla virtaavan joen ylittää 50 metriä korkeaa siltaa pitkin.

Kolmen Brdassa vietetyn yön jälkeen palasimme lähtöruutuun, eli Ljubljanaan, jossa majoitumme vanhassa kaupungissa joen varrella Vander Urbani Resortissa. Viehättävä pieni boutique-hotelli, jonka katolla on hauska pieni uima-allas jokinäkymällä. Osallistuimme kaupungissa mm. loistavalle ”ilmaiselle” turistikierrokselle vanhassa kaupungissa. Lainausmerkit, koska oppaalle on hyvä maksaa kierroksen jälkeen omantunnon mukaan. Me annoimme kympin per pylly, sillä parin tunnin kierros oli parhaimpia, joille olemme osallistuneet.

Loman viimeisen illallisen söimme Landerik -nimisessä ravintolassa, jota voi lämmöllä suositella. Täälläkin saimme lautasillemme perinteistä slovenialaista ruokaa, joka oli viimeisen päälle hienosti tehty ja aseteltu lautasille fine dining -tyyliin.

Söimme koko reissun jokaisella illallisella paikallista ruokaa, joka oli oikeastaan aina samaa. Polentaa, sieniä, paljon lihaa ja kalaa. Joka paikassa ruoka oli valmistettu hieman eri tavalla, jolloin syömisestä ei tullut lainkaan tylsää, vaan hauska seikkailu. Parhaat ruoat söimme Brdassa Medanan kylän Klinec -ravintolassa ja yllä mainitussa Landerikissa.

Kuten jo alussa kirjoitin – Slovenia on Euroopan paras matkailumaa. Ei pelkästään maisemiensa ja ihmisten ystäväällisyyden vuoksi. Kaikkialle on lyhyt matka, tiet ovat hyvässä kunnossa ja liikenne on mukavan soljuvaa jos uskaltaa ajaa riittävän kovaa paikallisten seassa. Ruoka on hyvää ja edullista. Slovenia vei meidän sydämet.