Italian autolomallamme pysähdyimme pariksi yöksi Toscanaan ja rakastuimme. Mutta Toscana sai erittäin vahvan kilpailijan sillä sekunnilla, kun automme kipusi Slovenian Brdan alueen kukkuloille viinitarhojen välistä.
Maisema on kertakaikkisen upea. Olet keskellä viiniköynnöksiä ja ympärille levittäytyy viinitarhoja ja kukkuloita, joiden huippuja koristavat postikorttimaisemien tavoin pienet kylät ja kirkontornit. Melkein tulee itku tätä katsellessa.
Käännämme auton keulan risteyksistä kohti Medanan pientä kylää, joka sekin sijaitsee kukkulan päällä. Auto kaartaa lopulta pienen Belica-hotellin pihaan. Jo parkkipaikalta näemme, että olemme tehneet täydellisen hotellivalinnan.
Hotellin ravintolan terassilta ja uima-altaalta avautuvat upeat näkymät. Etualalla viinitiloja ja kukkuloita, kauempana taustalla jylhät Juliset Alpit korkeine huippuineen. Italian rajalle on vain pari kilometriä matkaa ja ylitämmekin rajan useaan otteeseen käydessämme päiväretkillä mm. Triestessä, Piranissa ja Škocjanin luolilla. Hyviä kokemuksia kaikki kolme!
Ennen illallista päätämme käydä pienellä kyläkävelyllä ja yllätymme suuresti, kun heti hotellin nurkan takana kylän ”keskustassa” onkin suuri ihmisjoukko kokoontunut kirkon eteen odottamaan jotakin. Ajattelemme ensin, että joku kyläläinen on menossa naimisiin ja kaikki tulevat onnittelemaan kirkon ulkopuolelle. Kuljemme ihmisjoukon läpi ja huomaamme kirkon pienellä parkkipaikalla pieniä kojuja. Uteliaisuus valtaa mielen ja lähdemme tutkimaan asiaa tarkemmin.
Paikallinen nuori mies tulee juttelemaan meille ja kertoo, että kirkossa on käynnissä pyhäpäivän messu, jonka päätteeksi tässä parkkipaikalla järjestetään pienet kyläjuhlat. Selviää, että mies on viinitilan omistaja ja tullut tänne naapurikylään maistattamaan tuotteitaan pilkkahintaan. Näin on tehnyt myös kaikki muut alueen viinitilat, joita on yli kaksikymmentä. No mutta tämähän passaa -ajattelimme! Ostimme itsellemme viinilasit ja aloimme maistelemaan. Suurin osa viineistä tehdään täällä Rebula rypäleestä, jota kasvaa vain tällä alueella. Joukossa on kelvollisia, hyviä ja erittäin hyviä viinejä. Jokaisesta lasillisesta maksamme kaksi euroa, ei siis juuri mitään.
Ilta pimenee ja paikallinen DJ veivaa parkkipaikalla kansainvälisiä hittejä vuosien takaa. Rohkeimmat uskaltautuvat tanssimaan ja mekin taisimme parin rock’n’roll biisin tahtiin vähän jalkaa liikuttaa. Tunnelma on lämmin ja juttelemme monien paikallisten kanssa. Selviää, että seuraavana päivänä on naapurikylässä myös kyläjuhlat. Niissä olisi vähemmän erilaisia viinejä, mutta kyseessä on vuosittaiset perinteiset juhlat, joissa parhaat tanssijat palkitaan elävällä kukolla. Tämähän olisi nähtävä.
Niinpä suunnistamme seuraavan päivän retkien ja hotellimme loistavan illallisen päätteeksi taksilla naapurikylään ja sukellamme taas paikallisten sekaan nauttimaan tunnelmasta. Väkeä on vähemmän, kuin eilisiltana, mutta nyt pienen kuorma-auton lavalla soittaa bändi ja ihmiset käyvät ahkerasti tanssimassa. Suuri palkintokukko on valitettavan pienessä puuhäkissä aitiopaikalla odottamassa voittajaansa. Olemme kovin eläinrakkaita ja kukon katseleminen tekee pahaa. Mutta tämä on paikallisten pitkä perinne, emmekä me sitä voi tässä hetkessä lähteä muuttamaan, joten toivomme vain, että kukko saa hyvät uudet omistajat ja pääsee isolle pihalle vapaana kukkoilemaan.
Uudet omistajat löytyvätkin pian tanssijoiden joukosta ja näyttävät varsin onnelliselta saadessaan komean kukon itselleen.
Tänään ei juhlita yhtä pitkään kuin eilen. Saamme kyydin takaisin omaan kyläämme eilen tapaamiltamme paikallisilta nuorilta ja laitamme päät tyynyn.
Päivät pitävät meillä sisällään retkiä pois Brdan alueelta, mutta täälläkin olisi kyllä tekemistä. Viinitiloihin tutustumista, pyöräilyä, vaeltamista, sähköskootterilla ajelua söpöjä pikkuteitä pitkin… Täällä voisi varmasti viettää viikon tai toisenkin kyllästymättä.
Kolmantena ja viimeisenä iltana käymme syömässä hotellin ulkopuolella Klinec -nimisen viinitilan ravintolassa. Intiimi ja kaunis pieni terassi avaa upeat näkymät viinitarhojen yli ja seuraamme upeaa auringonlaskua tilan viinejä siemaillen.
Ruoka pääsee yllättämään. Se on perinteistä slovenialaista ruokaa, kuten polentaa ja sieniä sekä lihaa, mutta valmistus ja asettelu on kuin kaupunkilaisessa huippuravintolassa. Syömme viiden annoksen maistelumenun toinen toistaan maukkaampia ruokia. Loistavat viinit paritetaan ruokien kanssa. Koko tämä täydellisyys maksaa kahdelta henkilöltä noin 130 euroa, mikä tuntuu naurettavan halvalta verrattuna vaikka Helsingin huippuravintoloiden hintoihin. Silti se on tähän asti matkamme ylivoimaisesti kallein illallisemme, mikä kertonee Slovenian hintatasosta paljon.
Seuraavana aamuna on meidän aikamme jättää tämä ihana paikka ja säilöä se muistiimme, sydämiimme ja tänne blogiin. Brda teki meihin valtavan vaikutuksen ja uskon, että palaamme vielä.
Koko reissustamme voit lukaista lisää vaikka täältä.
REISSUVIHKO 