Yritimme saada lyhyellä varoitusajalla pöytää jostain kivasta helsinkiläisravintolasta, mutta aika heikolla menestyksellä. Perjantai-iltapäivällä on kaiki lauantain pöydät aika pitkälti viety jo. Niinpä kehiin astui vaihtoehtoiset suunnitelmat. Mitä jos mennäänkin Tallinnaan syömään?
Tallinnan ravintolatarjonnasta on pelkkiä positiviisia kokemuksia ja pöytiäkin saa lyhyellä varoitusajalla!
Niinpä sukelsimme aamulla Länsisataman pitkään tuubiin ja töräytettiin Tallinkin uudella Megastarilla lahden yli. Megastar oli muuten varsin viihtyisä laiva. Erityiskiitoksen ansaitsee junamainen penkkilounge, jossa istuimme koko matkan. Pöydän alla on pistorasiat sähkövehkeiden lataamista varten ja itse pöytä mahdollistaa hyvin läppärillä työskentelyn. Hienoa, ettei hyviä työskentelyolosuhteita saadakseen tarvitse enää välttämättä varata paikkaa business loungesta (+60€/suunta).
Tallinnassa meillä on huone Swissôtellin 27. kerroksesta. Tämä hotelli ansaitsee kyllä kaikki viisi tähteään. Palvelu pelaa, paikat on siistit ja ruoka ja juoma on hyvää. 30. kerroksen Horisont ravintola kuuluu Viron parhaimpien joukkoon, mutta emme tällä kertaa jääneet tänne syömään, vaan hakeuduimme vanhaan kaupunkiin.
Lounas herkuteltiin intialaisessa Elevant -ravintolassa. Erittäin hyvä ruoka, hinnaltaan melko kohtuullista (kaksi pääruokaa, extrakastikkeet ja juomat kahdelle vähän päälle 30€) ja ravintolan miljöö on super-kiva.
Illallispöytä varattiin Ribe -nimisestä ravintolasta, joka sekin kuuluu maan parhaimpien joukkoon. Tilasimme maistelumenun sijaan a la carte listalta, mikä saattoi olla pieni virhe. Alkuruoat maistuivat molemmille, mutta pääruoaksi tilattu sisäfile jätti meidät sitkeydellää vähän kylmäksi. Palvelu ravintolassa pelasi hyvin siihen asti, kun saimme jälkkärit eteemme (oli muuten hyvää jälkkäriä!). Meni noin tunti, kunnes yksi tarjoilijoista seuraavan kerran vilkaisi meidän suuntaan ja saimme huidottua laskun maksettavaksi. Eihän meillä toisaalta kiire minnekään ollut.
Ruoan jälkeen pyörähdys Depeche Mode -baarissa. Kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt, joten mentiin kurkistamaan. Baari oli pieni pettymys, sillä DM musiikin ja seinällä olevien kuvien ja julisteiden oheen olisi ehkä kaivattu vähän originaalia bändikamaa, kuten rumpukapuloita kiertueilta tai muuta ihmeteltävää. Mutta juomat maistui, mikä on tietysti tärkeintä.
Sen isompaa iltaa ei tästä lähdetty rakentamaan, vaan tulimme takaisin hotellille, jossa vielä parit drinkit 30. kerroksen baarissa ja lopulta unille.
Herrättyämme uuteen päivään tulimme aamiaisen jälkeen vielä hetkeksi pötköttelemään sänkyyn ja sitten kohti satamaa, josta samainen Megastar kuljettaa meidän turvallisesti kotiin.
Tallinna kyllä toimii joka kerta. Mahtava kylä!
REISSUVIHKO 