Toukokuu 2015. Isi 31-v. ja tytär 9-v. reissussa kahdestaan. Valitsimme helpon ja edullisen lomakohteen, Kreetan Malemen. Loman tavoitteena viettää yhdessä laatuaikaa, tehdä kivoja juttuja ja nauttia lämpimistä säistä. Hotellivalintamme Aurinkomatkojen katalogista oli kolmen tähden Maleme Imperial, josta kesäaikaan löytyy myös lasten Muumikerho. Maleme Imperial on hyvät arvostelut saanut perhehotelli, jossa on isot uima-altaat, tilavat huoneet ja hyvä ravintola. Lapsille on lisäksi leikkipaikkoja ja pelihallia, joten tekemistä riittää. Hotellissa on sen avaamisesta alkaen majoittunut pelkästään suomalaisten matkatoimistojen asiakkaita. Tätä on jatkunut jo 15 vuoden ajan, enkä sinänsä ihmettele. Hotellissa on kaikki, mitä suomalainen turisti tarvitsee. Lasten kanssa matkustaville tämä on erinomainen hotellivalinta.
Tässä tyttären matkapäiväkirja ensimmäiseltä reissupäivältä:
”Vihdoin sunnuntai! Herättiin aamulla klo 3:15 ja lento lähti kuudelta. Laskeuduttiin Haniaan vähän ennen yhtätoista. Sitten siinä lentokentän edessä seisoo sellainen iso bussi odottamassa meitä kyytiin, joka vie meidät hotelliin.
Meidän hotellin nimi on Maleme Imperial. Meidän uima-allas oli aika iso, siellä oli kolme allasta: aikuisten allas ja kaksi lasten allasta. Uima-altaan vieressä on Miken baari, josta saa juomia lapsille ja aikuisille. Mike on joka päivä siellä baarissa ja pitää ihan kauheeta meteliä koko päivän. Mike osaa aika hyvin suomea ja huutelee suomeksi kaikkea. Mike on tosi kiva.
Ensimmäisenä päivänä käytiin uimassa ja tutustuttiin Malemen kylään.”
Malemen kylä ei herättänyt näissä reissaajissa suuria tunteita. Pienehkö kylä rannalla, joka muodostuu pääasiassa hotelleista. Aito Kreikka loistaa poissaolollaan. Ranta on kivinen ja merivesi näin toukokuussa vielä niin viileää ja aaltoista, ettei vedessä uimareita näkynyt koko viikkoon, ei siis meitäkään. Hotellin altaita ei lämmitetty, mutta niissä pystyi kuitenkin ihan hyvin uimaan. Pari ensimmäistä päivää vietimmekin pääasiassa hotellilla ja Malemen kylään tutustuessa, mutta suurempia kokemuksia täytyy lähteä hakemaan kylän ulkopuolelta.
”Toisena lomapäivänä me käytiin uimassa monta kertaa ja käytiin rannalla kävelemässä. Rannalla puhalsi aika kova tuuli ja tuli aika kylmä. Käytiin myös kaupasta ostamassa kaikkea tarpeellista, kuten aurinkorasvaa ja vettä.”
Päivä kolme
”Vuokrattiin auto, koska oli sadepäivä ja lähdettiin ajelulle. Ajettiin Vamoksen kylään Mummun luokse. Mummu on sattumalta täällä Kreetalla työmatkalla. Vamoksessa käytiin Mummun kanssa syömässä ja farmilla, jossa oli ihania koiranpentuja ja jättimäinen äitikoira.
Vamoksesta ajoimme isin kanssa kahdestaan vuorille. Pilvet oli tosi matalalla ja ajoimme monta kertaa niiden läpi. Pilvessä oli pelottavaa ajaa, koska ei nähnyt mitään ja tie oli kapea, kivinen ja mutkikas. Pääsimme kuitenkin perille hotelliin.”
Kuskin näkökulmasta täytyy vielä todeta, että jännittävää tosiaan oli. Kreetan vuoristotiet ovat melko kapeita ja luonnollisesti mutkikkaita. Huono näkyvyys ja sateinen keli ei helpottanut ajamista. Mietin monesti, että tästä kyllä saisi jonkun vuoden isä -palkinnon, kun vie tyttärensä tällaisiin hazardeihin paikkoihin.
Vietimme retkipäivän jälkeen lepopäivän hotellilla, eli uimme, söimme hyvin ja kiersimme hotellin minigolf-radan. Sitten koitti loman kohokohta, nimittäin ratsastuspäivä.
Päivä neljä
”Aamiaisen jälkeen mentiin autoon, joka odotti meitä hotellin edessä. Auto vei meidät ratsastustallille, joka oli keskellä vuoria. Tallilla ohjaajat valitsivat hevoset meille. Minun hevonen oli Margarita, joka oli kiltti. Sitten harjoiteltiin pihassa hetki ratsastusta ja sen jälkeen mentiin vuorille ratsastamaan. Osasin ratsastaa Margaritalla hyvin, joten sain ratsastaa yksin ilman taluttajaa. Polku vuoren huipulle oli vähän pelottava, koska sen reunoilta oli suora tiputus alas. Mutta hyvin selvittiin.
Ratsastusretken jälkeen käytiin uimassa ja otettiin minun uimapatja mukaan altaalle. Sitten menin patjan päälle veteen ja löysin kaverin, jonka kanssa leikin vedessä. Hän yritti töniä minua patjalta pois kun oltiin hippasta, mutta ei saanut minua veteen.”
Ratsastus vuorilla oli hevosiin tottumattomalle isillekin erittäin hieno kokemus. Maisemat olivat huikaisevia, Kreeta on näin alkukesästä mielettömän kaunis, kun vaan lähtee pois hotellikylistä. Kaikkialla on super-vihreää ja kaikki saaren kukat kukkivat samanaikaisesti. Korkeimmilla vuorilla on vielä ohut lumipeite, joka antaa maisemalle hienon kontrastin. Tämän kun pääsee vielä näkemään kiltin ja tottelevaisen hevosen selästä, niin jää taas jotain muisteltavaa kiikkustuoliin.
Päivä viisi
”Aamulla vuokrattiin taas auto ja mentiin Limnoupolis Waterpark vesipuistoon. Siellä oltiin viisi tuntia. Käytiin uimassa, oltiin kumirenkaissa virran mukana ja käytiin liukumäessä. Laskin yhden liukumäen 13 kertaa, koska se oli hauska ja pelottava. Liukumäen yläpäässä oli töissä mukava mies, joka auttoi lapset liukumäen alkuun ison renkaan kanssa. Miehen nimi oli Konstantinos.
Vesipuiston jälkeen me ajettiin Hanian kaupunkiin ostamaan tuliaisia ja katsomaan vanhaa kaupunkia. Siellä oli raunioituneita taloja ja kapeita kujia, joiden varrella oli kauppoja, kioskeja ja ravintoloita. Ostettiin isille paitoja, minulle korvikset ja tuliaisiksi oliiviöljyä.”
Päivä kuusi
”Aamulla mentiin uima-altaalle. Sitten isi sai idean, että vuokrataan auto ja mennään saaren toiselle puolelle Elafonisin paratiisirannalle. Matka oli aika pitkä ja pysähdyttiin syömään lounasta pieneen kylään. Ravintola oli kadun varrella ja siellä oli pieni koira, joka söi lihapalan, jonka isi tiputti. Jatkettiin matkaa ja ajettiin rannalle. Ranta oli hieno hiekkaranta, jossa oli turkoosia ja liilaa vettä. Tuuli oli aika kova ja vedessä oli surffaajia.
Lähdettiin ajamaan takaisin Malemeen meidän hotelliin. Matkan varrella oli välillä vuohia ja lampaita tiellä ja isi joutui väistämään niitä. Sitten tiellä oli vihreä lisko ja isi taisi ajaa sen päältä vahingossa kun ei huomannut sitä ajoissa. Pysähdyttiin pienessä vuoristokylässä. Isi joi kahvin ja minä söin Snickersin. Kello oli jo yli kahdeksan illalla kun oltiin perillä hotellissa.”
Elafonisin ranta on tosiaan näkemisen arvoinen paikka. Sää oli vähän viileä ja todella tuulinen, joten uimaan ei tällä reissulla päästy. Mutta itse ajomatkat olivatkin ehkä tämän retken parasta antia (ainakin aikuiselle). Jälleen kapeita vuoristoteitä, mutta tällä kertaa hyvällä säällä. Joka mutkan takana odotti wau-elämys kun maisema aukesi uusiin laaksoihin tai merelle. En olisi ikinä uskonut, miten kaunis saari Kreeta tosiaan on. Matkan varrella on paljon pienen pieniä kyliä, joista löytyy tunnelmallisia pikku tavernoja, joihin kannattaa pysähtyä. Latasin Kreetan kartan puhelimeen offlineen, näin pysyimme koko ajan hyvin kärryillä siitä, missä olimme menossa.
Päivä seitsemän, kotiinpaluu
”Herättiin kuudelta aamulla ja kävin aamusuihkussa. Sitten lähdettiin pihalle odottamana bussia ja kun se tuli hypättiin kyytiin ja mentiin lentokentälle. Lento lähti ajoissa ja nyt istun koneessa kirjoittamassa tätä matkakertomusta.”
Summa summarum
Jos ei tullut jo selväksi, Kreeta on näin alkukesästä mielettömän kaunis. Hotellista kannattaa ottaa ja lähteä niin paljon kuin mahdollista, sillä saarella riittää nähtävää ja tehtävää moneksi päiväksi. Auton vuokraaminen on edullista (pieni auto meillä n. 40 eur/päivä) ja liikenne on helposti hallittavissa. Hanian lähellä sijaitsevista turistikylistä perinteistä kreikkalaistunnelmaa ei tahdo löytyä hakemallakaan, paitsi tietysti ruoan muodossa. Sää on vielä toukokuussa hieman vaihtelevaa ja meillä kävi ehkä hieman huono tuuri sen suhteen. Sadepäiviä sattui kohdalle vain yksi, mutta muuten oli melko viileää. Oltiin siinä parinkymmenen asteen tienoilla koko alkuloma, loppua kohti lämpeni melkein kymmenen astetta. Mutta emme tulleetkaan ihan perinteiselle rantalomalle, joten sää ei sinänsä menoa paljon haitannut. Loma oli kaikin puolin erittäin onnistunut ja oma käsitykseni Kreetasta muuttui aika paljon, kun pääsi pois turistikylistä. Hieno paikka, joka ansaitsee isän ja tyttären vahvan suosituksen lapsiperheille!
REISSUVIHKO 