Phu Quoc skootterin selässä

Phu Quoc on pienehkö saari ja sen tiet ovat monin paikoin heikossa kunnossa. Siksi se onkin helpoiten otettavissa haltuun skootterilla. Koko saarta on vaikeaa päivässä kiertää, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Jo tulessa huomasi, että saaren eteläosa on aikalailla under construction. Tämän tiesi kertoa ystävällinen hotelliväkemmekin. Suositus oli pysyä poissa sieltä, ettei mene loma pilalle. Keskittyisimme siis saaren pohjoisosaan, jossa rakennustyömaita ei juuri ole (tilanne 2015 alkuvuodesta) ja jossa pääsee käsiksi todelliseen Phu Quociin.

Hotellimme Freedomland sijaitsee Phu Quocin pääkaupungista Duong Dongista noin kymmenen kilometriä pohjoiseen. Tästä on helppo kaasuttaa liikkeelle kaksipyöräisellä, sillä parin kilometrin päässä kulkee saaren päätie, joka vie niin Duong Dongiin, kuin ihan saaren pohjoisimpaan kärkeen, Ganh Dauhun. Siitä voi sitten lähteä poikkeamaan mihin suuntaan tahansa. Teitä on täällä sen verran vähän, että eksyminen on hankalaa. Samoin liikennettä on vähän, joten ei huolta sen suhteen. Ajokorttejahan täällä ei kukaan kysele edes skoottereita vuokratessa. Saat lyhyen opastuksen siihen, kuinka se toimii ja sitten mennään. Kypärä tietysti päähän ensin. Meille annettiin muutaman euron päivähintaan käytettäväksi 100 ja 125 kuutioiset skootterit. Näillä pääsi riittävän lujaa, ottaen huomioon että saaren yleisnopeusrajoitus taisi olla 40 kmh.

Phu Quocin päätiet ovat ihan hyvässä kunnossa. Varovaisuutta vaadittiinkin sitten ihan olan takaa, kun lähdettiin pienemmille teille ajamaan. Valtaosa sorateistä oli ok kunnossa, mutta reikiä saattoi olla siellä täällä, samoin kuin pehmeää hiekkaa. Nopeudet sorateillä eivät juuri ylittäneet 30 kilometriä tunnissa. Kahdenkympin vauhti oli enimmäkseen ihan sopiva, jos pystyssä meinasi pysyä. Haastavin tie ajaa oli saaren länsirannikkoa myötäilevä maisematie, joka oli aivan lommoilla. Turha kuvitellakaan, että täällä pääsisi tavallisella henkilöautolla etenemään kunnolla. Mutta tämä tie kannatti ajaa. Sen varrelta löytyi pitkä ja hiljainen hiekkaranta, Vung Bau Beach. Siellä täällä kyllä näkyi muita turisteja, mutta noin sadan metrin turvavälejä pidettiin kiltisti. Tämä on yksi saaren käymisen arvoisista rannoista.

Ajoimme myös Phu Quocin kansallispuiston läpi. Matkalla oli vähän tietöitä ja pippuriviljelmiä, joita saarella näyttää olevan aika paljon. Muutoin tie kansallispuiston läpi oli selkeästi ihan uusi, koska se muistutti jotenkin formularataa. Liikennettä oli käytännössä ei yhtään. Mutta ei ollut kyllä nähtävääkään. Tie kiemurtelee tiheän viidakon läpi, mutta that’s it. Tien päässä on pieni Bai Thomin kylä, josta ilmeisesti myös löytyy ranta. Me emme sitä löytäneet. Aika pian käännyimme takaisin ja lähdimme ajamaan Rach Vemin kautta saaren pohjoiskärkeen Ganh Dauhun.

Rach Vemin kalastajakylä oli jotenkin silmiä avaava kokemus. Kylä on ihan meren rannalla ja sen pääelinkeino on tietysti kalastus. Täällä jotenkin ymmärsi, kuinka kehittymätöntä elämä Vietnamissa ja Phu Quocilla on. Talot ovat pääasiassa peltihökkeleitä ja jätehuolto sana, jonka joku on ehkä kerran kuullut, mutta ei ymmärtänyt mitä se tarkoitti. Joka paikka haisi ja roskaa oli uskomattoman paljon. Kylän edustalla kimmelsi kirkas sininen merivesi. Mikä kontrasti… Emme jääneet pidemmäksi aikaa, kun koimme tunkeutuvamme paikallisten arkeen, joten lähdimme jatkamaan matkaa.

Varsinaisia paratiisirantoja täällä ei kauhean paljon ole. Mutta yksipä löytyi. Nimittäin melko läheltä Rach Vemin kylää. Tarkempaa lokaatiota varten voit ottaa yhteyttä meihin 😉 Tämä ranta oli täydellinen. Valkeaa hiekkaa, tyyni turkoosi meri ja viidakko selän takana. Eikä muita ihmisiä. Rannalta näkee myös Kambodzaan, niin lähellä ollaan. Jos tämän olisi löytänyt aikaisemmin, tänne olisi tultu useammin. Poistuessa näimme vielä harvinaisuuden, nimittäin apinan. Niitä ei täällä paljoa ole ja ne vähätkin pysyttelvät poissa ihmisten tieltä, juurikin täällä missä ne saavat olla rauhassa.

Paratiisissakin tulee nälkä, joten ajelimme yhdelle saaren suosituimmista resorteista, Peppercorn Beach Resortille syömään. Jos saarelle joskus palataan, niin tämä voisi olla kiva paikka majoittua. Hieno ranta (kuvat alla) ja muutenkin mukavan oloinen hotelli. Selkeästi enemmän kuitenkin trafiikkia, kuin esimerkiksi meillä Freedomlandissa, jonne ei ulkopuolisilla ole asiaa.

Phu Quoc on ehdottomasti näkemisen arvoinen saari. Skootteri on siihen mainio työkalu, joten selkään vain ja metsästämään uusia kokemuksia! Itse ajelimme saaren pohjoisosaa kierrellen yhteensä kolme päivää. Vahva suositus tälle.