Mekong joki on vajaalla 5000 kilometrin mitallaan maailman 10. pisin. Se alkaa Tiibetistä ja virtaa sieltä Kiinan, Myanmarin, Thaimaan, Laosin, Kambodzan ja lopulta Vietnamin läpi Etelä-Kiinan mereen. Ennen mereen virtaamistaan se haarautuu lukuisiksi pienemmiksi joiksi ja tuo alue tunnetaan Vietnamissa Mekong Deltana.
Oppaamme Phuong Water Buffalo Toursilta hakee meidät aamulla aikaisin hotellilta ja istumme mukavaan katumaasturiin, jolla lähdemme tekemään matkaa kohti Mekong jokea. Ensimmäinen ohjelmaan merkitty pysähdys on Cao Dai -temppelillä pienessä Can Giuocin kylässä. Cao Dai on melko tuore uskonto, sillä se on perustettu vasta vuonna 1926. Sen perus ajatuksena on (vapaasti muotoillen), että se yhdistää kaikkien uskontojen parhaat puolet. Temppelissä on esillä kaikkien uskontojen hahmoja, Jeesuskin luonnollisesti mukana. Uskontona Cao Dai on kuitenkin aika pieni ja sitä harjoitetaan lähinnä Vietnamissa.
Temppeliltä matka jatkui kohti yhtä matkan kohokohdista (ainakin meille), Can Duocin markkinoille. Kyseessä oli paikallisten Prisma, sillä täältä sai epäilemättä kaiken, mitä ruoanlaittoon tarvitsee. Ero Prismaan oli vain se, että täällä lähes kaikki myytiin elävänä. Vietnamilaisessa ruoanlaitossa tuoreus on kaiken a ja o ja mikäpä parempi tapa varmistaa ruoan tuoreus, kuin hankkia se elävänä. Isommat eläimet, kuten lehmät oli kuitenkin laitettu lihoiksi. Tipuja ja ankanpoikasiakin oli, näitä ei tosin kuulemma syödä vaan ostetaan ennemmin kasvatettavaksi.
Torilta ostimme myös mukaan paljon paikallisia hedelmiä, joiden nimiä en valitettavasti muista. Hedelmät annetaan myöhemmin kokin valmistettavaksi ravintolassa, jossa lounastamme.
Saavuimme ensimmäiselle joelle (joka tosin ei vielä ollut Mekong jokea) ja tämä ylitettäisiin autolautalla. Lauttamatka joen yli kesti vähän alle puoli tuntia ja tuntui kaikin puolin turvalliselta. Turvavälit venekuskeilla ei olleet ihan samanlaiset, kuin mihin ollaan meidän vesillä totuttu, mutta niinhän se on täällä liikenteessäkin. Business as usual siis, vaikka vähän meinaakin toiset laivat raapaista kylkeä.
Lautalta poistuttuamme saavuimme pian Tan Hoan kylään. Täällä ohjelmassa on pieni pyöräretki chili- ja riisipelloille. Ensimmäisessä maistelen tuoretta chiliä suoraan puskasta. On muuten tulista. Tuntui että naama meni kramppiin, kun punainen paskiainen potkaisi makunystyröille. Huh. Riisiä ei sentään syöty suoraan pellosta, mutta otettiin ilman muuta molemmat vahingossa tuntumaa peltojen mutapohjaan. Kuka nyt kuivilla ja puhtailla kengillä olisi halunnut jatkaa päiväretkeä?
Seuraavana listassa on lounas Tan Thanh Beachilla. Ranta ei sovellu uimiseen sen mutaisuuden vuoksi, mutta simpukoita täällä kasvatetaan (vai viljellään?) paljon. Ilmassa on tuoreen sea foodin tuoksua ja käymme pöytään vatsat kurnien. And sea food it is. Simpukkaa, rapua, kalaa… you name it. Nam nam! Jälkkäriksi meille valmistettiin torilta tuomamme tuoreet hedelmät. Hauskaa, että aikuisenakin voi saada ihan uusia kokemuksia erilaisten hedelmien makujen kanssa. Suurin osa oli tosi hyviä, mutta joku hedelmä maistui savuiselle tonnikalalle.
Lounaan jälkeen takaisin autoon ja kohti My Thon kylää. Kylä on Mekong joen varrella ja täällä hyppäämme meille varattuun veneeseen. Ylitämme tällä isommalla veneellä (johon mahtuisi ehkä max. 20 henkilöä, mutta olemme kolmistaan) suuren Mekong joen. Joen vesi on ruskeaa, vähän likaisen näköistä. Ympärillämme on paljon veneitä, pieniä rahtilaivoja ja rannoilla paikallisten kalastajien hökkeleitä. Toistaiseksi ei ihan vielä sellainen kokemus, mitä olemme odottaneet Mekongilta.
Ylitettyämme joen, hyppäämme pienempään veneeseen ja suuntaamme kohti kapeampia sivuhaaroja. Täällä näyttää jo paljon mielenkiintoisemmalta. Pieniä taloja siellä täällä, joiden pihat ovat täynnä vapaana juoksevia kanoja ja koiria. Kapeaa jokea reunustaa tiheä kasvillisuus ja tunnelma on melko viidakoinen.
Pysähdymme lyhyen ajelun jälkeen ja menememme talolle, jossa saa halutessaan maistaa käärmeviinaa. Siis iso purkki, jossa on kasa kuolleita käärmeitä ja perään on kaadettu viinaa. Epäilytävän näköistä kamaa, mutta tottakai sitä on maistettava. No, mausta ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Maistui kuolleelle käärmeelle, jos sitä jotenkin pitäisi kuvailla. Seuraavan nurkan takana kaulaani heilautettiin iso elävä käärme. Siinä meni hetki kummastellessa 37 kiloisen, elävän kaulahuivin kanssa. Pyyttoniksi kutsuivat tuota mörköä.
Pienen kävelyn päätteeksi saavuimme autollemme. Kuski oli ajellut meitä vastaan omia reittejään ja tästä matkaamme takaisin Ho Chi Minh Cityyn.
Päivä oli todella mielenkiintoinen, mutta Mekong joella olisi voinut viettää pidemmän aikaa. Yhden tai kahden yön retki tänne on varmasti paras vaihtoehto. Majoitus jossain homestayssa joen suistossa olisi varmasti ollut ikimuistoinen kokemus. Suosittelemme siis, jos olet menossa!
REISSUVIHKO 