Heinäkuu 2013. Norwegianin lentomme Helsingistä Dubrovnikiin lähestyy määräpäätä keinahdellen ja hytkyen. Ilma on kovin kuoppaisaa. Laskeutuminen ei suju suunnitelmien mukaan ja kapteeni nostaa keulan uudelleen kohti taivasta. Lisää heilumista ja keinumista. Toisella yrittämällä pääsemme maan pinnalle. Huh.
Dubrovnikin kentälle on kuulemma haastavaa laskeutua, jos on tuulinen sää. Näin tiesi kertoa majatalon emäntä, joka on meitä vastassa vanhan kaupungin portilla, jonne kuljettajamme meidät toi. Majatalo on kahden sisaruksen pyörittämä yksityinen ”hotelli”. Huoneita taitaa olla kolme. Tämäntyyppistä yksityishenkilöiden ylläpitämää majoitusta löytyy Dubrovnikista todella paljon ja se on hintatasoltaan hieman järkevämpää, kuin monet hotellit. Hotelliyöt varsinkin vanhassa kaupungissa tai sen lähellä ovat yllättävänkin kalliita täällä, siksi päädyimme yksityiseen majoitukseen ja kannatti. Huone on siisti ja kattaa näiden reissaajien tarpeet vallan hyvin.
Majoitumme siis vanhassa kaupungissa. Täällä aiomme myös viettää pari päivää ennen kuin matkamme jatkuu Mljetin saarelle.
Dubrovnikin vanha kaupunki on päiväsaikaan melko täynnä. Satamassa on ankkuroituneena joitakin suuria risteilylaivoja, joiden matkustajat tulevat muutamaksi tunniksi tutustumaan tähän tunnelmalliseen vanhaan kaupunkiin, jota ympäröivät paksut muurit. Kun häly hieman hiljenee ja suuret massat poistuvat, näyttää vanha kaupunki todella lumoavalta kapeine kujineen ja ravintoloineen. Portaita on paljon. Kyllähän täällä pärjää peruskuntoinen, mutta heikommalla voisi tehdä ajoittain tiukkaa jatkuva kiipeily. Mutta kiipeily on sen arvoista. Koskaan ei tiedä mitä seuraavan nurkan takaa paljastuu. ”Ahmimme” koko vanhan kaupungin heti ensimmäisenä iltana. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka!
Paikallinen ruoka on pitkälti sea foodia. Mutta hyvää sellaista. Kala ja äyriäiset ovat tuoreita ja maukkaita. Hintataso on melko korkea, uskoisin että melkolailla Suomen hinnoissa. Ruokaan saamme menemään helposti lähemmäs 100€ per dinneri. Ravintolasuositus menee Lady Pi-Pi -nimiselle ravintolalle (suom. pissaava nainen). Joudut kiipeämään helkkaristi portaita, jos tulet vanhan kaupungin keskustasta, mutta se on sen arvoista. Pöytä tunnelmalliselta terassilta takaa upean näköalan vanhan kaupungin kattojen ylle.
Vanha kaupunki on viimeistään toisen päivän jälkeen melkolailla nähty. Jos siis suunnittelet pidempää reissua Dubrovnikiin, niin suosittelemme rakentamaan ympärille muuta aktiviteettia, ettei tylsyys iske. Yksi päivä kannattaa viettää Lokrumin saarella, jonne kulkee vanhan kaupungin satamasta säännölliset venekuljetukset. Saarella voi ihastella paikallista luontoa, oleilla auringossa, tutustua paikalliseen kasvitieteelliseen puutarhaan ja tietysti syödä ja juoda hyvin. Saarella käy paljon ihmisiä, joten omaa rauhaa sieltäkin on hieman vaikeaa (joskaan ei mahdotonta) löytää.
Tuomio Dubrovnikista:
Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Pysähdy pariksi päiväksi ja majoitu vanhan kaupungin sykkeeseen. Syö ja juo hyvin.
Muutama tunnelmakuva vielä.
REISSUVIHKO 