Koh Lanta skootterin selässä

Tammikuu 2018. Vietimme Koh Lantalla viisi kokonaista päivää, joista neljä skootterin selässä. Koko päivän retkiä emme tehneet, mutta joka päivä käytiin jossain. Skootterin vuokraaminen on ihan ehdoton must-juttu, että pääsee näkemään tätä upeaa saarta. Tässä kuumat vinkkimme!

Ensinnäkin se skootterin vuokraaminen. Mopedin päivähinta vaihtelee pääasiassa 200-250 bahtin välillä (5 – 6,5 eur). Alennusta kannatta kysellä, jos aiot vuokrata mopon useammaksi päiväksi. Monet vuokraamot saattavat pyytää jättämään passin heille pantiksi. Tätä ei yleisesti suositella, joten kannattaa ottaa kopio passista ja tarjota sitä. Jos mopoa ei tällä saa, naapurissa on seuraava vuokraamo jonne voit kävellä. Me otimme skootterin suoraan majapaikaltamme, eikä passeja (saatika ajokortteja) kukaan kysellyt.

Skootteria vuokratessa kannattaa ottaa sellainen ajopeli, jossa on valmiiksi hieman naarmuja. Tällöin et todennäköisesti jää kiinni, jos kolhaiset sitä vahingossa hieman. Ja sitten eikun tien päälle

Ajokortti. Sellainen pitäisi ilmeisesti virallisesti olla, vieläpä kansainvälistä mallia. En tiedä, enkä kysellyt. Ajokortteja ei kukaan viranomainen missään kysynyt ja jos olisi kysynyt, tilanteesta oltaisiin todennäköisesti parilla setelillä selvitty. Vakuutuksia ajatellen on tietysti fiksua mennä by the book, sillä en usko monenkaan vakuutusyhtiön korvaavan vahinkoja jos ajelet ilman asianmukaista korttia.

Tiet ovat Koh Lantalla aika hyvässä kunnossa (riippuu aina mihin vertaa). Mopoilijan kaatavia reikiä on kuitenkin muutamia siellä täällä, joten varovaisuus kannattaa. Ajonopeudet liikkuvat 30-50 kmh kieppeillä. Kerran uskalsin kiihdyttää kahdeksaankymppiin kun ajoin yksin. Bensaa saa ihan joka paikasta. Jokaisen puodin edessä on pieni bensis, eli pulloteline. Pullo maksaa 35-40 baht ja yhteen tankilliseen niitä menee kolmisen kappaletta. Sen verran meillä kului koko neljän päivän ajeluihin suunnilleen.

Minne sitten ajella? Saaren päätie myötäilee länsirannikkoa ja on selkeästi vilkkaimmillaan pohjoisessa, Saladanissa. Mitä etelämmäksi ajelimme, sitä hiljaisemmaksi meno tielläkin muuttui. Klong Khong Beachille asti tie on melko vilkas, mutta sen jälkeen on oikeastaan vain Klong Nin ja Kantiang Bay sellaisia paikkoja, joissa on enemmän elämää. Kun lähestytään eteläkärkeä, tie käy mutkikkaammaksi, kapeammaksi ja ennen kaikkea mäkiseksi. Joillekin tämä oli jo too much (Tripadvisorin foorumeita kun lueskelin), mutta täysin ajettavia nämä tiet kyllä ovat. Kannattaa varmistaa, että skootterin jarrut pelaavat hyvin, niin alamäetkin sujuvat hienosti.

Jyrkkien mäkien vuoksi ei missään nimessä kannata vuokrata moposkootteria (50cc), vaan ihan ehdottomasti 100-150cc moottorilla varustettu laite. Jopa meidän 125cc ajokilla meinasi nimittäin olla vaikeuksia päästä jyrkin mäki ylös kun kyydissä oli kaksi ihmistä.

Saaren eteläosassa ennen kansallispuistoa on muutamia makeita rantoja, joissa ei paljon ihmisiä pyöri. Ihan yksin näillä ei kuitenkaan pääse olemaan, mutta ovat ne rauhallisempia, kuin pohjoisen rannat.

Tässä muutamia muita tärppejä saarelta:

Koh Lanta National Park löytyy aivan saaren eteläkärjestä. Tämä on se apinamesta. Kansallispuistoon maksaa sisäänpääsy 200 baht per nassu ja skooterista peritään 20 bahtin ”parkkimaksu”. Kansallispuistossa on kaunis ranta ja majakka pienen kukkulan päällä, jonne kannattaa kiivetä ottamaan muutama kuva. Näiden lisäksi puistossa kiertää kävelypolku, jota toiset kehuvat ja toiset haukkuvat. Emme käyneet tätä kävelemässä.

Kansallispuiston suurin nähtävyys lienevät kuitenkin apinat, jotka ovat toisinaan melko röyhkeitä. Kaikki syövätä (tai syötävän näköinen) on sellaista, jonka kimppuun nuo veijarit käyvät melko innokkaasti. Kannattaa olla varovainen. Meillä ei ollut mitään mukana kännykkäkameroiden lisäksi, joten pärjäsimme hyvin. Apinat ovat taitavia kaivamaan tavaraa myös skoottereiden etulokeroista ja penkkien alta, joten niihin ei mitään kannata jättää.

Khlong Chak Waterfall löytyy sekin saaren eteläosasta vähän ennen kansallispuistoa. Vesiputoukselle on aika pitkä kävely skootteriparkilta tiheähkön viidakon läpi. Matkan varrella voi kohdata niin apinoita, kuin suuria hämähäkkejä. Okei, jälkimmäisiä näimme vain yhden, kun aloimme katselemaan puihin, mutta sekin riitti. Jalkineita kannattaa miettiä tarkkaan, sillä polut kulkevat välillä matalan veden läpi (älä laita lenkkareita). Polut ovat toisaalta sellaisia, että ei niitä kiva ole rantatossuillakaan mennä. Meillä oli jaloissamme Speedon (umpinaiset) uimatossut, jotka toimivat erinomaisen hyvin 🙂

Vesiputous on mallia ”ihan kiva”, mutta sen todellinen helmi löytyy putouksen yläpuolelta. Siinä missä valtaosa turisteista jää ihailemaan putousta sen alapuolelta, seikkailijat kiipeävät putouksen päälle hieman hazardia polkua, joka lähtee putouksen sivusta nousemaan. Parin minuutin kiipeily palkitaan parilla upealla pienellä luonnon uima-altaalla, joihin on mahtavaa pulahtaa vaikka naku-uinnille! Vesi on mahtavan raikasta! Kun kerran putouksille asti olet kävellyt, niin ota ja kiipeä vielä ihan vähän pidemmälle.

Lanta Old Town puolestaan löytyy saaren itäpuolelta. Rantoja ei saaren tällä puolella ole, joten hotellitkin loistavat poissaolollaan. Old Townissa pyörii jonkin verran turisteja ja heidän (meidän) varaan tämä paikka selkeästi rakentuu. Sympaattisen näköisessä Old Townissa on yksi lyhyehkö katu, jonka kävelee muutamassa minuutissa päästä päähän. Kadun varrella on krääsäkauppoja ja ravintoloita. That’s it. Oikein mukava lounasreissu tehtiin tänne. Viivyimme noin tunnin, joka riitti hyvin.

Lanta Animal Welfare on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Täällä asuu saaren pelastetut kissat ja koirat, joita voi käydä silittelemässä tai vaikka ulkoiluttamassa. Täältä voi myös adoptoida eläimen itselleen, jos on mahdollisuus tarjota rakastava koti kovia kokeneelle neli- tai kolmijalkaiselle. Eläimen adoptoiminen lähes toiselta puolelta maapalloa on luonnollisesti melko kallista, mutta varmasti myös todella palkitsevaa. Jos et halua niin pitkälle mennä, voit myös ryhtä kuukausilahjoittajaksi tai ihan vain mennä käymään, viettää vähän aikaa eläinten kanssa ja jättää taskuissa pyörivät pienemmät setelit niille osoitettuun lahjoituslippaaseen, kuten me teimme.

Yksi (luultavasti) todella upea retki meiltä jäi tekemättä kun olimme molemmat yhden päivän flunssan kourissa. Nimittäin omatoimireissu lähisaarelle, Koh Talabengille. Tänne pääsee melko helposti, kun ajaa skootterilla Koh Lanta Noille (sillan yli sinne toiselle saarelle) ja painelee kylään, joka on saaren itäpuolella lähellä Koh Talabengin saarta (matka-aika Klong Khong Beachilta reipas tunti). Täältä voi vuokrata kanootin, jolla meloo noin 20-30 minuutissa Koh Talabengille. Saaren edustalla on kuulemma hyvin snorklaukseen soveltuvat vedenalaiset maisemat!

Onneksi otimme skootterin vuokralle. Koh Lantasta olisi jäänyt todella paljon näkemättä ilman sitä. Ajeleminen tuntui turvalliselta ja mukavalta, joten selkään vain ja kaasua!

PS. Lounasvinkki Kantiang Bayn kylässä: Drunken Sailors oli hauska ja viihtyisä pieni ravintola päätien varrella, jossa söimme lounaan riippumatoissa.

Muita kirjoituksia reissustamme:

Maailman paras Koh Lanta (Klong Khong Beach)
Kokkailua Koh Lantalla – Loman parhaat ruoat tehtiin itse
Rannalta kaupunkiin – Bangkok neljässä yössä
Bangkokissa pikkurahalla – Maeklong Railway Marketille muutamalla eurolla
Millainen on sopiva budjetti Thaimaan lomalle?