Toscana – Maaseudun rauhaa ja viiniä

Kesäkuu 2017. Italian road trippimme kolmas kohde oli Toscana, tarkemmin San Casciano in Val di Pesa -niminen kylä Firenzen alapuolella. Todellisuudessa majoituspaikkamme oli kuitenkin ainakin vartin ajomatkan päässä itse kylästä.

Löysimme sopivan majapaikan agriturismo.it -sivulta, joka yhdistää perinteiset italialaiset maatalot/-tilat ja turistit. Yövyimme keskellä viinirypälepeltoja suuren kivitalon ulkorakennuksessa, jonka isäntäperhe oli remontoinut meidän kaltaisia vierailijoita varten. Sympaattinen paikka, joskaan emme täällä kovin paljon aikaa viettäneet.

Toscana on mielettömän kaunista seutua. Kulutimmekin suurimman osan päivistä ajellen autolla pieniä mutkaisia katuja kukkuloiden yli. Mitkä maisemat!

Ensimmäisen iltapäivän ohjelmaan kuului tietysti viinitilaan tutustuminen. Majatalomme läheltä löytyi sopiva paikka, Castello di Verrazzano. Kaunis vanha linna, jolla on yli 1000 vuoden viinihistoria takanaan. Tämä on yksi niistä tiloista, joiden kellareissa kypsyy Chianti Classico -merkin saaneita viinejä. Mielenkiintoisen opastetun kierroksen jälkeen jäimme vielä viini-tastingiin, jossa maistatettiin kolmea tilan viiniä ja heidän mielettömän hyvää balsamicoa leipäpalasen kanssa.

Illallisen söimme Bargino -nimisen pikkukylän kotoisassa ”Trattoria da Bule” -ravintolassa. Taisipa olla koko Italian matkan halvin ruoka ja kenties paraskin! Jos jostain syystä näille nurkille eksyt, niin tämän trattorian pihaan kannattaa kurvata. Kulinaristi ei pety!

Ohjelmaamme kuului luonnollisesti myös reissu Firenzeen. Ajelimme auton keskustan liepeille suuren supermarketin pihaan ja jatkoimme siitä raitiovaunulla keskustaan. Tätä tapaa suosii suurin osa autoilevista turisteista, sillä aivan kaupungin ytimeen ei meillä ulkopuolisilla ole autolla asiaa (sakon uhalla). Mielikuvissamme Firenze oli melko pieni ja idyllinen (myöskin rauhallinen) kaupunki, mutta sitähän se ei aivan ollut. Heti keskustaan saavuttuamme kävi selväksi, että täällä on noin kaksi miljoonaa turistia meidän lisäksi, jotka ovat tulleet hakemaan samoja kokemuksia ja katsomaan samoja nähtävyyksiä kuin mekin.

Soljuimme massan mukana suuren kirkon pihaan, jossa teimme päätöksen irtaantua laumoista, ahdisti liikaa. Vielä puoli kilometriä sen kuuluisan ja aivan liian täyteen ahdetun sillan yli, jonka toisessa päädyssä söimme elämämme kalleimmat jäätelöt (6 euroa pieni pallo). Vihdoin löysimme sivukujan, jonne kukaan muu ei halunnut mennä. Vaan olisipa kannattanut.

Sivukujilta löytyi sitä rauhallisempaa ja kaunista Firenzeä, jonka mielenkiintoisin anti meille wannabe-nuorille oli Clet -nimisen katutaiteilijan teosten bongaaminen. Clet on ottanut asiakseen ”terrorisoida” Firenzen liikennemerkkejä, eli luonut niistä mielenkiintoisia ja hauskoja teoksia. Cletillä on myös pieni kauppa Firenzessä, jossa myydään mm. tarroja ja julisteita taiteilijan töistä ja useasti siellä voi maestron itsekin tavata.

Totesimme muutaman tunnin samoilun jälkeen, että Firenze on meidän osalta nähty ja lähdimme turistimassojen mukana hakeutumaan ulos ydinkeskustasta. Toscanan maaseudun rauhan jälkeen Firenze taisi olla meille vähän ”too much”.

Päästyämme takaisin maaseudun rauhaan otimme pienen välikuoleman ja illaksi suuntasimme syömään (majoitustakin tarjoavalle) viinitillalle, Castello di Gabbianoon. Terassiravintolan pöydästä oli upeat näkymät ja tähän olikin hyvä päättää lyhyt, mutta tehokas tutustuminen Toscanan maaseutuun.

Toscana jää sydämeen ja tänne täytyy joskus palata ajan kanssa. Jos pidempään viipyy, lienee fiksua vuokrata oma talo tai majoittua maatilalla, jossa on uima-allas. Sitä me ehkä hieman kaipasimme super-kuumina kesäpäivinä. Auto on ihan ehdoton must täällä. Autopesulatkin saattavat olla vähän vaatimattomampia, mutta puhdasta tuli! Seuraavaksi vuorossa on parin päivän Rooman valloitus!