Matka kulki ensin Helsingistä Frankfurtiin ja sieltä Singaporeen. Muutaman päivän päästä jatkettiin Silk Airin koneella Singaporesta Indonesiaan Lombokin saarelle. Lento oli kohtuullisen villi. Sadekausi on menossa nän tammikuussa ja yli kymmenenkin kilometrin korkeudessa lensimme koko lennon pilvissä. Turvavyön merkkivalot paloivat oikeastaan koko lennon ja kone vispasikin ihan mukavasti puolelta toiselle. Perille päästiin kuitenkin yhtenä kappaleena.
Lombokin kentälle olimme etukäteen järjestäneet oman kuljettajan, joka veisi meidät rannalle, josta pääsemme venekyydillä Gili Menolle. Gili Menolle ei tähän aikaan julkisia venekyytejä Lombokista ollut tarjolla, joten matka taittui privaatilla ”speed boatilla”, joka sekin oli ennakkoon hoidettu. Koko auto- ja venerumba maksoi yhteensä 850000rp (n. 53€). Paikallisille iso raha, mutta länsimaiselle ihmiselle pieni korvaus usean tunnin kyydityksistä. Etapin viimeinen osuus Gili Menon päärannalta meidän ”kotiin” taittui hevoskärryllä.
Ja mikä ihana paikka siellä odottikaan kun lopulta perille pääsimme! Olimme varanneet Tripadvisorissa Gili Menon parhaan majoituspaikan arviot saaneen Shack 58:n. Paikka on yksityisessä omistuksessa ja yksi yö maksoi noin 90 euroa. Sillä rahalla saimme oman tontin, jolle oli rakennettu rannalle avoinna oleva iso oleskelutila, ilmastoitu makuuhuonerakennus ja wc-/suihkutiloille oma pieni ”pytinki”. Paikka oli hienosti laitettu ja meitä tervehti kaksi henkilökuntaan kuuluvaa ihmistä. Yllätyimme, kun kuulimme että he ovat joka päivä aamusta iltaan vain meidän käytettävissä ja ilmoitamme vain heille jos jano tai nälkä yllättää. Wau!
Gili Meno on kolmesta Gilien saaresta se rauhallisin ja sen kyllä huomasi. Olohuoneemme ja rannan välistä kulki saaren kiertävä ”päätie” (eli kinttupolku) mutta eipä montaa ihmistä päivän aikana siinä nähty. Muutaman päivän sisällä osasimme jo sanoa kuka turisti asuu missäkin bungalowissa. Kiersimme saaren kerran kävellen tuota päätietä pitkin. Reippaalla kävelyllä saaren kiertää alle tunnissa, mutta meillä retki taisi kestää lähes koko päivän, kun pysähdyimme syömään ja maistelemaan paikallista olutta muutaman kerran.
Ruoka Gili Menolla oli todella edullista ja hyvää. Edullisimmillaan taisimme syödä 20000rp (1,25€) herkkulounaan. Muuten ruoka-annoksen hinnat vaihtelivat 30000-80000rp (n. 2-5€) välillä. Mitään hienostelupaikkoja täältä on turha etsiä, niitä ei löydy, eikä tarvitsekaan. Menolla meno on rentoa ja leppoisaa. Saarella ei ole mitään nähtävyyksiä, eikä juuri mitään aktiviteettejakaan, olimme siis pakotettuja rentoutumaan, harmi! Menolle on syytä tuoda omat taskulamput, sillä katulamppuja ei saarella ole. Sähköt voivat katketa välillä, tosin meidän loman aikana näin kävi vain kerran. Gileillä on tosiaan sadekausi tammikuussa, mutta sadetta ei juuri näkynyt. Viereinen suuri saari Lombok oli selkeästi pilvinen lähes koko ajan, mutta Gileille sateet eivät kantautuneet kuin kerran päiväsaikaan. Öisin voi sadella enemmänkin.
Yhden päivän vietimme merellä snorklaillessa. Retki järjestyi oman henkilökuntamme kautta, kun heidän tuttavalla Jupreella on pieni kalastusvene. Jupreen kyydillä pääsimme juuri minne itse halusimme ja juuri niin pitkäsi aikaa kuin halusimme. Jupreelle maksoimme tästä lystistä 250000rp (vajaa 16€). Täydellistä. Vesi Gili-saarten ympärillä on valitettavan roskaista ja snorklatessa joutui joskus väistelemään muovipusseja ja yksinäisiä rantaläpsykkäitä. Korallit ovat suurimmaksi osaksi tuhoutuneet, niinpä näky veden alla on väistämättä hieman surullinen. Paikallisten into huolehtia vesistöstään on selkeästi todella heikko. Retken kohokohta oli merestä bongatut suuret kilpikonnat, joiden kanssa kävimme uimassa ja sukeltelemassa. Aika hullu kokemus, joka ei varmasti unohdu!
Koska Gilien ympärillä on paljon koralliriuttaa, päätyy rannalle paljon kuollutta korallia. Paljain varpain uimaan meneminen meinasi olla lähes mahdotonta, joten uimakengät olivat aivan ehdoton hankinta.
Gili Menon viiden yön rentouttavan kokemuksen jälkeen oli aika pakata rinkat ja suunnata Jupreen veneellä kohti vauhdikkaampaa naapurisaarta, Gili Trawangania. Jupreen kyyti maksoi 200000rp (vajaa 12,5€). Menolta pääsee myös yleisellä venekyydillä Trawanganille 20000rp (1,25€) hintaan, mutta mukavuudenhalu voitti ja päätimme lähteä juuri kun meille sopii ja suoraan omasta rannasta.
Gili Menon plussat ja miinukset:
+ Rauha
+ Hyvä ruoka
+ Aurinkoinen sää sadekaudesta huolimatta
+ Ihmiset
– Roskat (niin rannoilla, kuin vedessä)
– Tekemisen puute, jos pidempään viipyy
REISSUVIHKO 