Saavuimme illalla myöhään majataloomme Kosecin pienessä kylässä. Talon emäntä Urska otti meidät hymyillen vastaan ja näytti meille viihtyisän huoneemme. Oli pimeää, emmekä nähneet juuri majataloa pidemmälle, millaiseen paikkaan olimme tulleet. Niinpä painoimme päät tyynyyn ja suljimme silmät tältä päivältä.
Aamun ensimmäinen to do -asia olikin kömpiä peiton alta parvekkeelle katsomaan, missä sitä oikein ollaan. Suunpielet kääntyivät isoon hymyyn, kun ympärillämme avautui upea vuoristomaisema jyrkkine kallioseinineen ja kauniine niittyineen. Kyllä täällä kelpaa!
Herkullisen aamiaisen jälkeen istahdimme autoon ja lähdimme tutustumaan ympäristöön. Päivän agendalla on Triglavin kansallispuiston ympäriajo ja käynnit muutamassa kohteessa matkan varrella.
Jouduimme heti lähtiessä pysäyttämään auton muutaman kerran kuvaustaukoja varten, sillä kylämme sijaitsee niin upealla paikalla keskellä vuoria.
Ensimmäinen kohteemme oli Most Na Socin kylä. Täältä pääsee oikoreittiä yhdelle Triglavin kansallispuiston suosituimmalle paikalle, Bohinj järvelle. Oikoreitti kuljetaan junalla, auton kyydissä istuen. Ajamme auton junaan, joka muistuttaa lähinnä huteraa laveria.
Kun kaikki autot ovat kyydissä, voi matka alkaa. Juna pitää kovaa meteliä ja heiluu välillä kovasti. Tuntuu siltä, että istutaan Linnanmäen vanhan vuoristoradan kyydissä – ilman jatkuvaa ylä- ja alamäkeä. Maisemat junan kyydistä ovat upeat. Pieniä kyliä siellä täällä, vuoret ympärillä. Ajoittain mennään pimeiden tunneleiden läpi, joissa ei näe yhtään mitään. 40 minuuttia kestävän matkan lopussa ajetaan vielä todella pitkän tunnelin läpi. Täydellisessä pimeydessä ja kovassa kolinassa tekee mieli puristaa kumppanin kättä lujaa. Kyyti on aika jännittävä, mutta kokemuksena upea!
Viimein saavutaan päätepysäkille, Bohinjska Bistrica -asemalle, josta on enää lyhyt ajomatka Bohinj-järvelle. Perille tultaessa huomaa heti, että kyseessä on melko suosittu turistikohde. Kadut ja rannat ovat näin elokuussa täynnä ihmisiä. Päätämme heti, että vaikka järvi onkin kaunis, niin tänne emme jää pitkäksi aikaa. Otimme pari kuvaa hieman hiljaisemmalla rannalla ja lähdimme ajamaan kohti Triglavin suosituinta kohdetta, Blediä.
Matkalla pysähdyimme lounaalla pienessä Bohinjska Belan kylässä, sillä emme halunneet syödä täyteen ahdetuissa ravintoloissa, joiden hinnoissa on pientä turistilisää.
Blediin tulimme järven rantatietä pitkin, josta aukesi komea näkymä järvelle ja sen kuuluisalle pienelle saarelle. Kadut täyttyivät nopeasti turistimassoista ja teimme heti päätöksen ajaa vain pysähtymättä läpi. Olimme tulleet viettämään rauhallista lomaa ja Bledin ihmismassat eivät oikein tähän istuneet.
Matkamme jatkui Triglavin pohjoispuolelle, jossa ajoimme Krajnska Goran läpi Vrsic Pass -tielle, joka rakennettiin 1900-luvun alkupuolella noin 10 000 venäläissotilaan toimesta.
Tie nousee noin 1600 metrin korkeuteen ja pitää sisällään 50 tiukkaa neulansilmämutkaa. Rattimies nauttii! Autolta olisi toivonut jyrkissä mäissä hieman enemmän hevosvoimia, mutta ykkösvaihteella selvittiin tiukimmista nousuista.
Tie jatkuu huipun jälkeen alaspäin kohti Trentan kylää ja Soca-joen laaksoa. Tyydyimme tänään vain ajamaan läpi näiden henkeäsalpaavien maisemien, sillä huomenna on vuorossa jalkautuminen, eli 15 kilometrin patikka jokea pitkin.
Ennen paluutamme Kosecin pieneen kylään (joka sijaitsee isomman Kobaridin kylän lähellä) halusin vielä viedä Hennan pienelle ajelulle erikoistielle, Mangart Saddlelle.
Kyseessä on Slovenian korkein tie, jonka satuin vahingossa löytämään jostain ”The most dangerous roads in the word” -tyyppiseltä sivustolta. Tielle on vitosen pääsymaksu ja se kiemurtelee kapeana yli 2000 metrin korkeuteen. Mangart Saddle on erityisesti moottoripyöräilijöiden keskuudessa varsin suosittu, enkä ihmettele. Tätä on varmasti kiva päästellä hieman kovempaa kaksipyöräisellä!
Mangartin huippu oli pilvien peitossa ja näkyvyys sen myötä käytännössä mitätön. Sykkeet sai kyllä nousemaan, kun painat umpisakeassa harmaassa massassa kapeaa ja mutkaista tietä näkemättä lainkaan seuraavaa mutkaa tai mihin suuntaan se vie. Onneksi pilvet peittivät vain ylimmän huipun ja ajaminen helpottui merkittävästi kun päästiin muutamia kymmeniä metrejä alaspäin. Rattimies nautti jälleen ja maisemat ympärillä olivat kerrassaan mielettömät!
Mangartin jälkeen ajelimme Bovecin ja Kobaridin kautta takaisin rauhalliseen lintukotoomme, Kosecin kylään ja istahdimme majatalon illallispöytään nauttimaan herkullisen dinnerin.
Triglavin ympäriajo oli hieno kokemus ja antoi hyvän kuvan alueesta. Päivä oli aika pitkä ja ajaminen alkoi lopussa jo hieman puuduttaa, mutta olimme iloisia, että tämä retki tuli tehtyä. Olimme myös iloisia siitä, että olimme varanneet majoituksen muualta kuin Bledistä tai Bohinj-järveltä.
Nyt akut latautumaan ja kohti seuraavaa päivää ja sen mukanaan tuomaa pientä vaellusta Soca-joen laaksossa!
REISSUVIHKO 