Syyskuu 2018. Jo keväällä loimme katseet Google Mapsiin ja aika nopeasti löysimme maan, jossa kumpikaan meistä ei ole käynyt. Sinne siis!
Ajatus seuraavasta lomasta syntyi jo keväällä, kun (tulevat) appivanhempani kutsuivat meidät mukaansa Kreetalle lomailemaan. Pyörittelimme hetken ajatusta, kyllähän loma aina houkuttelee. Toisaalta olemme molemmat käyneet Kreetalla useamman kerran (minä viimeksi 11-vuotiaan tyttäreni kanssa) ja koimme saaren ehkä hieman ”nähdyksi”, ainakin toistaiseksi. Aloimme miettimään, mitä muuta samalla rahalla (eli edullisesti) saisi? Montenegro osoittautui lyhyen googlettelun perusteella potentiaaliseksi valinnaksi. Lennot ovat edulliset, majoitus on edullista ja vuokra-autonkin saa sopivalla rahalla. Käytimme kaikkiin kolmeen yhteensä vain 1000 euroa kahdelta hengeltä.
Buukkasimme Norwegianin suorat lennot Dubrovnikiin jo keväällä. Dubrovnikin lentokentältä on alle 20 kilometrin matka Montenegron rajalle. Vuokrasimme kentältä auton – pienen Renault Clion – jolla lähdimme huristelemaan kohti majapaikkaamme Kotorissa.
Rajamuodollisuuksiin meni menomatkalla yllättävän vähän aikaa. Jonoa ei juuri ollut ja pääsimme vartissa molemmasta tarkastuspisteestä läpi. Meille vinkattiin, että Albanialaisen auton perään ei kannata jonossa ajaa, koska näillä saattaa kestää rajatouhuissa. Väite osoittautui meidän tapauksessa vääräksi, sillä löysimme itsemme (tietenkin) albaanin perästä ja hyvin sukkelasti hän pääsi maahan. Paluumatkalla jonoa oli rajalla jonkin verran ja aikaa taisi mennä 1,5 tuntia. Kiireessä ei siis kannata lähteä liikkeelle. Rajalla on aina tarkastukset, koska Montenegro ei kuulu Euroopan Unioniin, toisin kuin Kroatia. Sitten kuitenkin EU:hun kuulumaton Montenegro käyttää Euroa valuuttanaan, toisin kuin EU-maa Kroatia. Hankalaksi on tehty tämäkin.
Liikenne tuntui heti aika miellyttävältä. Montenegrossa poliisi on todella tarkka nopeusrajoituksista ja sakon saa helposti jo pienestäkin rajoituksen ylityksestä. Kovimmat hurjastelijat saatetaan passittaa suoraan vankilaan. Kaasujalan kanssa kannattaa siis olla tarkkana, kuten valtaosa paikallisista oli.
Varasimme Kotorista edullisen (noin 35 euroa/yö) Airbnb -kämpän, joka osoittautui kaikin puolin hyväksi valinnaksi. Kyseessä ei ollut kuitenkaan kenenkään koti, vaan yksityisen majatalon huone isolla parvekkeella, josta meillä oli merinäköala.
Kämpältä oli matkaa Kotorin vanhaan kaupunkiin muutama sataa metriä, joten sijainti oli mitä mainioin! Autollekin löytyi parkkipaikka suoraan pihasta, jonne meinasi olla ensimmäisellä yrittämällä vaikeuksia päästä. Tie oli niin jyrkkä, että hitaassa vauhdissa renkaat alkoivat sutimaan tyhjää ja piti hakea hieman alempaa vauhtia.
Kotor toimi meillä tukikohtana, josta teimme viikon aikana päiväretkiä ympäri Montenegroa. Kokemuksia näistä toisessa kirjoituksessa, keskitytään tässä itse Kotoriin ja muutamiin perusasioihin Montenegrosta.
Montenegro on maana todella pieni. Kaukaisimpaankin kolkkaan on Kotorista vain reilu 200 kilometriä matkaa. Vaikka etäisyydet ovat Montenegrossa lyhyitä, niin matka-ajat ovat kuitenkin pitkiä, sillä keskinopeudet ovat todella matalia. Tiet kun eivät ole suoria, vaan mutkittelevia vuoristoteitä, myös ne isommat. Nopeusrajoitukset ovat yleisesti 50-60 km/h luokkaa, joskin isoilla teillä sai ajoittain ajaa jopa kahdeksaakymppiä. Sitä iloa kesti tosin useimmiten vain parisataa metriä, kun tuli jo mutka eteen ja rajoitus muuttui sen myötä. Tiet olivat pääasiassa erittäin hyvässä kunnossa. Pienet sivutiet eivät aina niinkään, mutta niistäkin selvisimme hyvin.
Päiväsaikaan pyörimme siis pääasiassa Kotorin ulkopuolella, mutta yhden päivän päätimme viettää tutkiskellen vanhan kaupungin kapeita kujia myös päiväsaikaan, eikä aina vain iltaisin. Kotorin vanha kaupunki on todella kaunis, joskin myös aika turistoitunut. Päivisin Kotorinlahteen ajaa vähintään yksi risteilyalus, jonka turistimassa purkautuu mihinkäs muualle, kuin pieneen vanhaan kaupunkiin täyttäen sen kadut hälinällään. Näin syyskuun puolivälissä on ilmeisesti jo aika paljon rauhallisempaa, kuin huippusesongin aikaan heinä-elokuussa, mutta väkeä kyllä riitti siitä huolimatta. Parhaimmillaan lahdessa oli ankkuroituneena kolmekin suurehkoa risteilijää. Jos jokaisesta tulee parituhatta ihmistä ulos, niin kuvittele 6000+ turistia pieneen kylään.
Tämä ei silti tarkoita, etteikö Kotorissa kannattaisi käydä tai yöpyä. Iltaisin valtaosa turisteista vetäytyy takaisin laivoille ja Kotor rauhoittuu.
Lukuisat Kotorin ravintolat tarjoilevat välimerellistä ja/tai paikallista ruokaa, joka täällä on enimmäkseen kalaa. Ruokatarjonta on aika samanlainen kaikissa ravintoloissa: salaatteja, pastaa, risottoa, pizzaa ja tietysti niitä kalaruokia. Pitää sanoa, että ruoka ei tehnyt meihin erityisen suurta vaikutusta täällä. Yhtenä iltana maistoin paikallista liharuokaa, jonka nimeä en kuollaksenikaan enää muista. Kuulosti herkulliselta, mutta lopulta lautasella oli omituisen muotoinen köntti lihaa ja kaksi perunaa. Muina iltoina turvauduin pääasiassa pastoihin ja pizzoihin.
Mielestämme parhaan ravintolan tittelin ansaitsi Gastro pub 702 -niminen pieni paikka. Pastat merkittävästi parempia, kuin muissa paikoissa ja ne BURGERIT!! Ehkä parhaita, mitä olen ikinä syönyt.
Varsinaisia uimarantoja Kotorista ei kauhean montaa löydy, mutta uimaan kyllä pääsee. Rannat ovat hyvin pieniä ja kivisiä. Hiekkarantoja ei löydy. Parina iltana kävimme uinnilla auringonlaskun aikaan, kun valtaosa ihmisistä oli häipynyt rannalta. Vesi on kirkasta ja mukavan viileää kuuman päivän jälkeen.
Hintataso Montenegrossa on vielä hyvinkin järkevä. Maksoimme lounaista juomineen keskimäärin 12-20 euroa ja illallisista 20-40 euroa yhteensä. Kotorissakin hintataso on melko fiksu vielä. Kovin merkittävää eroa muihin paikkoihin ei ollut, mutta uskon tämän muuttuvan lähivuosina kun maahan virtaa yhä enemmän turisteja.
Siksi nyt olikin aika hyvä aika käydä. Olimme maassa toki huippusesongin ulkopuolella, joten en osaa sanoa millaista esimerkiksi Kotorissa on silloin, kun siellä on oikeasti paljon väkeä.
Kotor on todella käymisen arvoinen paikka ja kiva tukikohta viikon lomalle Montenegrossa. Kotorinlahti on UPEA ja sitä kyllä kelpasi ihastella asunnon parvekkeelta iltaisin auringonlaskun aikaan. Silmä ei ehtinyt lainkaan kyllästymään jylhiin vuoriin, jotka lahtea ympäröivät. Mahtava reissu kaiken kaikkiaan!
Paluumatkalla yövyimme vielä yhden yön Dubrovnikin vanhassa kaupungissa. Montenegron jälkeen paikan hintataso löi kuin nyrkillä suoraan päin näköä. Löysimme yhden kivan lounasravintolan, mutta pelkät ruoat olisivat maksaneet 70 euroa, joten menimme yhteen edullisimmista paikoista, jossa söimme 25 euron lounaan.
Viimeisen illan kunniaksi halusimme hemmotella itseämme hieman paremmalla dinnerillä. Varasimme pöydän Azur -nimisestä ravintolasta. Täällä yhdistyvät kroatialaiset raaka-aineet ja aasian mausteet. TODELLA hyvää ruokaa!
REISSUVIHKO 