Kaksi yötä ja nähtävyysralli Ahvenanmaalla

Ahvenanmaalle saapuessa tuntuu siltä, kuin tulisi ulkomaille. Vaikka tämä kuinka Suomea onkin, niin suomalaisuus loistaa poissaolollaan ihan kaikessa. Ja hyvä niin!

Automme kaartaa äidin kotipihasta Kirkkonummelta kohti Turun satamaa aamulla viiden aikoihin. Kyydissä minun lisäksi kolme väsynyttä elämäni naista: äitini, tyttäreni ja puolisoni. Seura lupailee ainakin hyvää kahden yön reissua enoni luokse Ahvenanmaalle.

Laivalla meillä on hytti ja suurin osa matkasta kulutetaan lyhyeksi jääneitä yöunia paikkaillessa. Perillä olemme iltapäivän puolella ja ajelemme suoraan Maarianhaminasta Herröön, jonka punaisilla rantakallioilla eno on pitänyt mökkinsä paikkaa jo kymmeniä vuosia.

Itse mökki on hieno, taitaa mennä huvila-osastolle. Yövymme kuitenkin mökin vieressä pienessä punaisessa vierasmajassa. Joku voisi kutsua sitä myös aikakoneeksi, sillä sisustuksen ja seinillä olevien taulujen vuoksi tuntuu siltä, kuin olisi tullut 50-luvulle.

Tuvassa tuoksuu savu. Ei siksi, että uunia olisi lämmitetty luukku auki, vaan siksi että rakennuksen puut on aikoinaan pelastettu palaneesta laivasta. Vaikka puut olivat säilyneet pinojen keskellä ympäröivästä tulesta, on niihin tarttunut pysyvästi tuoksu, joka muistuttaa suuresta tulipalosta merellä.

Sää on saapuessamme hieno ja aurinkoinen. Taivaanrannassa näkyy kuitenkin häivähdys tummaa pilveä, joka vyöryy nopeasti Ruotsin puolelta kohti saarta ja muuttaa kauniin kesäpäivän hetkessä synkäksi ja myrskyiseksi syysillaksi. Ukkonen jyrisee ympärillä ja sähköt katkeavat hetkeksi.

Onneksi ukkonen menee ohi nopeasti ja pääsemme melko kuivina illalliselle läheiseen ”ravintolaan”. Lainausmerkit siksi, että kyseessä on pariskunnan pitämä ravintola, joka avataan vain satunnaisesti. Anders ja Maria tekevät työkseen ihan muuta, mutta intohimo ruokaan on saanut heidät rakentamaan kasvihuoneravinola Västerron. Ruoaksi tarjoillaan pääasiassa itse kalastettua kalaa. Savustettuna. Oikeastaan kaikki, mitä pöytään tulee on savustettua. Loppuillasta kokki Anders innostuu niin, että tarjoilee jopa savustettua Coca Colaa, Fantaa ja salaatinlehtiä.

Kokemuksena Västerro on aika kiva ja ruokakin on hyvää. Jossain kohtaa kuitenkin savun maku alkoi minulle riittämään ja toivoin, että saisin jotain ei-savustettua lautaselle. Suosittelen kuitenkin tutustumaan tähän! Anders ei ole huono kokki lainkaan, josta kertovat myös useat palkinnot ravintolan seinillä.

Yöunien jälkeen on vuorossa Ahvenanmaan nähtävyysralli. Puolisoni Henna ei ole koskaan saarella känynyt, joten otamme kerralla haltuun koko paikan.

Aamulla ajamme aivan saaren pohjoiskärkeen, Getaan. Geta Bergen on Ahvenanmaan parhaita näköalapaikkoja hieman yli sadan metrin korkeudellaan, josta löytyy mm. mökkimajoitusta, ravintolapalvelut sesonkiaikaan ja luontopolkuja.

Luolia ja rotkojakin voi käydä ihailemassa ja ryömimässä. Niistä kirjoittaa tässä hyvin Retkipaikan Antti Huttunen.

Getasta ajoimme lounaalle pääsaaren keskelle Godbyn viereen, josta löytyy Stallhagenin olutpanimo ja sen ravintola.

Sympaattinen paikka, hyvä palvelu ja mielettömän hyvä lounas! Olutta saa ja kannattaa lounaan kanssa maistella. Ravintolan takana on pieni puoti, josta voi ostaa tuliaiset matkaan.

Silmiin pistävää Getan ja Godbyn välillä varsinkin ovat jatkuvat omenapuuplantaasit. Välillä maisema muistuttaa jopa etelän viinitiloja sillä erotuksella, että viinirypäleiden sijaan riveissä kasvavat omenapuut. Ahvenanmaa tunnetaan hyvistä omenoistaan ja suuri osa maassamme myytävistä ompuista tuodaan täältä. Omenasiiderit ja -limut ovatkin paikallisisa herkkuja, joita kannattaa maistella.

Lounaan jälkeen ajelemme pääsaarta itään kohti Bromarsundin linnoitusta. Paikan rauniot muistuttavat 1800-luvun puolivälissä käydystä Oolannin sodasta ja Bromarsundin taistelusta, jossa ranskalaiset yhdessä brittiläisten kanssa pommittivat mereltä pitkän kantaman tykeillään tämän keskeneräisen linnoituksen maan tasalle.

Vain kymmenen kilometrin päässä Bromarsundista on Ahvenenmaan suurin nähtävyys, Kastelholman linna, jota alettiin rakentaa jo 1300-luvulla.

Linnalla on värikäs menneisyys hallintokeskuksesta viljavarastoksi ja useat tulipalot ovat sitä vuosisatojen varrella koeteleet. Linnan kiertää kaunis kävelypolku ja alueelta löytyy myös ihan mielenkiintoinen pieni vankilamuseo Vita Björn.

Iltapäiväkahvin aika. Tätä varten ajelimme lyhyen matkan linnalta hauskaan näköalakahvilaan, Uffe på Bergetiin. Paikka on ollut paikallaan pitkään ja lienee Ahvenanmaan legendaarisimpia taukopaikkoja. Näkötorni kohoaa vielä 30 metriä kahvilaa korkeammalle, mutta nykyisin sinne täytyy maksaa kahvilan kassaan parin euron pääsymaksu. Miinus vessoista, jotka ovat pönttöjen osalta huussi-mallia.

Uffen jälkeen ajelimme vielä Maarianhaminaan, jossa kävelimme Merikorttelin (Sjökvarteret) läpi.

Hieno paikka, joka huokuu merenkäynnin lähihistoriaa. Merikorttelista löytyy myös ahvenanmaalaisen huippukokin Michael Björklundin Pub Niska -ravintola, josta saa monille suomalaisille tuttua Ahvenanmaan pizzaa, plåtbrödiä.

Björklundin toinen, luultavasti tunnetuin ravintola Smakbyn on Kastelholman linnan kupeessa. Smakbyn komeilee jatkuvasti Ahvenanmaan parhaiden ravintoloiden ykköspaikalla.

Päivä oli nähtävyyksien osalta pulkassa. Rantasauna kruunasi illan ja tästä oli hyvä mennä punaiseen aikakoneeseen yöunille.

Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavaramme autoon ja ajoimme vielä pariksi tunniksi Maarianhaminan keskustaan ennen kotiinlähtöä. Kaupungin keskusta on tosi pieni ja sympaattinen, mutta tekemistä ei paljoa ole. Syömään kannattaa hakeutua joko aiemmin mainittuun merikortteliin, tai ravintolakortteliin, josta löytyy mm. Indigo ja Dinos ravintolat. Kesällä näiden terassit sisäpihalla ovat varsin mukavat!

Paluumatkalla Baltic Princessillä antauduimme risteilyperinteille: buffet, paritanssit ja bingo. Puimme matkalla myös paljon äidin firman asioita. Mielenkiintoinen maailma, jossa oman jutun löytäminen on keskiössä. Mainos ei ollut maksettu 😉

Kiva reissu kaikin puolin!